Perhosefektin kierrätys- ja ekoilusivut

Vanha blogi toukokuulta 2007

kierrätys ja ekoilusivut.
Tervetuloa penkomaan!

Logoa klikkaamalla pääsivulle

Tämä sivu viimeksi päivitetty

7.1.2010

Toukokuussa 2007 kirjoitettua:

Kohti puoluekokousta, osa 1
Mitat viturallaan
Nollasta sataan
Punk Shui
Vuokraihmisiä
Kohti puoluekokousta, osa 2
Mitat taas viturallaan
Hyperhöntsämultisportpalloa
Perusinhimillistä touhua?
Kohti puoluekokousta, osa 3
Hanulle kyytiä
Maailmankaikkeuden mittatikku
Puoluekokous
Lainattu tarina

Kommentteja voit lähettää osoitteeseen
heidi@ perhosefekti.fi

30. toukokuuta 2007

Lainattu tarina

Pirjo-ystävä lähetti tarinan raksatytöstä. Kirjoittaja lienee tuntematon, mutta kaikki kunnia tekstistä hänelle:

Raksahommissa

Nuori perhe muutti uuteen taloon jonka naapurissa oli vapaa tontti. Yhtenä päivänä Armas Puolimatka ja joukko rakennusmiehiä saapui ja aloitti rakennustyöt tyhjälle tontille. Perheen 5-vuotias tytär luonnollisesti kiinnostui naapurissa olevasta rakennustyömaasta ja alkoi juttelemaan työmiesten kanssa.

Tyttö pyöri rakennuksella ja lopulta työmiehet, joilla kaikilla oli kultainen sydän, enemmän tai vähemmän adoptoivat tytön jonkinlaiseksi maskotikseen. Juttelivat tytölle, antoivat tytön istua kanssaan kahvi- ja ruokatauoilla, ja antoivat tälle pieniä tehtäviä jotta tämä tuntisi itsensä tärkeäksi.

Ja viikon päätteeksi, perjantaina, he antoivat tälle kirjekuoren jossa oli 3 euroa 10 sentin kolikoina. Ikään kuin "palkkapussiksi". Tyttö vei "palkkapussinsa" kotiin, jossa hänen äitinsä ehdotti että työstä ansaitut rahat vietäisiin pankkiin ja perustettaisiin samalla tytölle säästötili.

Pankkineiti kuunteli ihmeissään tytön kertoessa "työstään" rakennuksilla, ja että hän oli todella saanut "palkkapussin".
"Sinun on täytynyt todella työskennellä kovasti saadaksesi näin paljon palkkaa!" sanoi pankkineiti.
Johon tyttö ylpeänä vastasi: "Työskentelin koko koko viikon työmiesten kanssa rakentaessamme sitä isoa taloa."
"Hyvänen aika," pankkineiti sanoi, "menetkö tälläkin viikolla rakennukselle töihin?"

Pikkutyttö mietti hetken ja vastasi sitten:
"Kyllä varmaan. Mikäli ne rakennustukun runkkarit toimittavat ne vitun tiilet ajoissa."

Pirjo lähetti myös toisen opettavaisen tarinan voimistelevasta rouvasta ja parkettilattiasta, mutta senpä säästän tiukan päivän varalle. Tytöllä on hyvä olla varalla yksi hyvä pikkumusta ja ainakin yksi hyvä pikkutuhma.

27. toukokuuta 2007

Puoluekokous

Puoluekokous tuli, oli ja meni. Dipoli löytyi, kun tarpeeksi monta kertaa jaksoin bussilla ajella sen ohi. Oli hauskaa nähdä livenä monia "julkkiksia" eli ihmisiä, joiden tekstejä ja haastatteluja lukee ja joiden kuvan on nähnyt aiemmin jossain. Vihreät ministerit on tosi pieniä ja aika hoikkia. Samoin kansanedustajat. Onkohan ne kaikki varmasti kasvissyöjiä?

Kaikkein paras anti oli Outi Alanko-Kahiluodon johtaman työelämätyöryhmän esittelypalaveri. Työryhmä ilmeisesti kasataan ja käynnistetään joskus kesän jälkeen. Olisi todella mielenkiintoista päästä mukaan. Myös Cronberg kävi puhumassa ja kuuntelemassa tuossa työelämätyöryhmän infossa. Jännä juttu, että yleensä saa ainakin mediasta sellaisen käsityksen, että ministerisihmiset lähinnä vain puhuvat muille. Tämä myös kuunteli, mikä oli mukava yllätys.

Tuija Braxin (sekin on tosi pieni ja hoikka) kanssa vaihdoin jokusen lauseen lauantaina alkuillasta baarissa. Kerroin, että saamelais-aktivistit ovat kuulemma tyytyväisiä hänen valintaansa oikeusministeriksi. Brax sanoi, että hyvä ja kiitos, olen yrittänyt niiden eteen tehdä työtä.

Reissu oli raskas rupeama näin äkkiseltään, kun en ole moneen vuoteen matkustellut minnekään, mutta kivaa oli. Kannatti käydä!

24. toukokuuta 2007

Maailmankaikkeuden mittatikku

Vaikka miehelle* lyötäisiin eteen millainen vatupassi, mittanauha, suorakulma tai lasermitta tahansa, on aina ollut ja tulee aina olemaan yksi mittatikku, joka pesee kaikki muut mennen tullen. Se on universaali mittari ja mittayksikkö, joka soveltuu kaikkeen mittaamiseen.

Suoruus: "Tämä lauta on käyrä kuin karhun kyrpä." (Huomaa sanojen yhtenäiset alkukirjaimet, jotka kielivät suomen kielen pohjattomasta viehtymyksestä alkusointuihin.)
Terävyys: "Tämä taltta on tylsä kuin lehmän kulli."
Taipuisuus: "Tämä jousi on veltto kuin kipeä pippeli."
Aika: "Tämän työvaiheen suorittamiseen kuluu arviolta yksi kullin luikaus."

Olenpa kuullut tätä mittausvälinettä käytettävän jopa valon aallonpituuden ilmaisemiseen eli värisävyjen määrittelyyn. Yleensä kyseessä lienee jokin punaisen tai sinipunaisen sävy.

Sama mies, joka käyttää ylläolevia ilmaisuja ilmeenkään värähtämättä, saattaa hätkähtää silmin havaittavasti ja näyttää vähintäänkin lievästi loukkaantuneelta, jos naisihmisen suusta pääsee v-sana tai jokin voimallisempi manaus.

V-sanalla harvoin ilmaistaan mittoja. V-sana kuvaa lähes aina tunnetiloja. Se siis on vain asiatonta puhetta, jolla ei ole mitään erityistä kiinnekohtaa työn alla olevaan tehtävään. Turhaa louskutusta ja rähinää, joka ei työn valmistumista jouduta.

Hupsuja nuo miehet ja varsinkin ne perusjäärät, jotka eivät ole diskurssianalyysistä koskaan kuulleetkaan. Ei sillä, että niitä semmoinen tyhjä lätinä selvistä asioista kiinnostaisikaan. Tehdään nyt vain tämä homma loppuun ja mennään kotiin.

* Geneerinen "miesolento", ei esim. puolisoni, joka ei koskaan käytä näin karkeaa kieltä.

23. toukokuuta 2007

Hanulle kyytiä

Myöhästelyni alkoi heti aamusta. Juttelin aikaisin heränneen kaksivuotiaan kanssa keittiössä ne pari ratkaisevaa minuuttia, jotka sitten myöhästyin bussista. Kolmentoista minuutin sisään kulkee lähipysäkkien kautta 3 eri linjan bussia, joilla kaikilla ehtii koululle menevään bussiin (vaihto keskustassa). Myöhästyin siitä viimeisestäkin.

Minulla on mielipiteitä yksityisautoilusta, ja jotenkin ne kaikki muistuivat mieleen ärräpäillä höystettyinä siinä aamuruhkassa kykkiessä. Bussilla kulkeminen on niin paljon miellyttävämpää - kun vain ehtii bussiin. Sen jälkeen voi vain katsella maisemia ja luottaa siihen, että perille päästään aikanaan. Edessä jarruttelevat, pöljästi kiilailevat ja takapuskurissa nuuskuttavat autot eivät häiritse bussissa nuokkuvan mielenrauhaa. Mieluummin siis värjöttelen vartin verran sateessa ja tuulessa pysäkillä kuin käytän saman ajan tyhjäkäyttämällä autoa ruuhkassa ja pohtimalla, monenko sentin edestä fossiilista polttoainetta palaa joka hetki taivaan tuuliin ilman, että matka juurikaan edistyy.

Touhuntäyteisen työsalipäivän päätteeksi oli vihdoin aika noutaa lapset tarhasta. Muutaman sadan metrin päästä kotoa on huoltoasema ja siinä huoltoaseman tontin reunalla makasi aikuinen ukko jalat ajotiellä. Ohikulkijat (myös minä) hidastivat sen verran vauhtiaan, että tarkastivat, hengittikö se.

Joku lähimmäinen kokeili automobiilielvytystä, eli ajoi uhittelevasti kohti maassa makaavan jalkoja, pysäytti auton juuri ennen kuin auto osui niihin ja huudatti mielenosoituksellisesti äänitorvea. Ukko ei värähtänytkään, mutta kuljettajaa nauratti.

Noudin siis lapset ja koska ukko retkotti edelleen paikoillaan takaisin tullessa, kävin pyytämässä huoltoaseman myyjältä, että hän ilmoittaisi asiasta hätänumeroon. Kun se raato nyt kumminkin oli enimmäkseen sen huoltoaseman tontilla. Myyjä pisti vastaan, koska ei ollut itse mokomaa ukkoa nähnytkään jä pyysi minua soittamaan. Minä pistin hanttiin, koska ei huvittanut ryhtyä kinaamaan hätäkeskuksen kanssa, että onko sillä retkottajalla oikeasti muka joku hätä siinä, mikälie kännikala päiväunillaan. Kolmevuotiaalla oli lisäksi tänään kevätjuhla, joten meillä oli kiire vaihtamaan juhlatamineita päälle ja takaisin päiväkodille.

Vein lapset kotiin ja tulin kännykkä kourassa hiljaa kiroillen omia jälkiäni takaisin. Otti lujasti päähän. Siellä se retkotti edelleen. Soitin hätäkeskukseen. Otti vielä enemmän päähän. Lupasivat lähettää jonkun tsekkaamaan, kun retkottaja kerran oli ajoradan puolella. Puoli tuntia myöhemmin kuljimme saman paikan ohi matkalla päiväkodin kevätjuhlaan ja ukkeli oli kadonnut.

Jaa että mikä ottaa päähän? No se, että ihmiset katsovat sopivaksi tilttailla tuolla tavalla keskellä päivää julkisella paikalla. Olisi tässä muutakin tekemistä kuin hyysätä mitälie hanuja. Sekin ottaa päähän, että vaikka muunlaisiin törttöilyihin olen täysin kykenevä siinä missä muutkin, en voi kävellä maassa makaavan ohi ja ajatella, että ei kuulu minulle. Se nyt ei vain onnistu. Aina pitää väkisin päästä tättähääräilemään. ***kele. Jäljet johtavat 1970-luvun solidaarisuutta korostavaan varhaiskasvatukseen.

21. toukokuuta 2007

Kohti puoluekokousta, osa 3

Nyt minulla on jo makuupussi lainattuna (isoveljeltä) ja lattiamajoituspaikka varattuna. Kyllä tämä tästä etenee. Nyt pitäisi saada jotain tolkkua juna-aikatauluista ja päättää, minne olen matkalla.

Tässä kun asioita pohdiskelen, huomaan, että ajoissa kokouspaikalle ehtimisen tärkeys on lähinnä makuasia. Äänivaltaisia, virallisia edustajia kokouksessa on 306 kappaletta ja siihen muut kävijät päälle, yhteensä noin 400 henkeä. Tampereelta lähtee matkaan 4 edustajaa ja niille 4 varaedustajaa, joista minä olen sisääntulojärjestyksessä toiseksi viimeinen. Edustan siis kokouksessa ennen kaikkea omaa uteliaisuuttani.

Jännää nähdä, vieläkö tällainen varhaiskeski-ikäinen (alkaa kuulemma 35 vuotiaana) eukko toipuu tolpilleen lattiamajoituksessa vietetyn yön jälkeen. Pakko ottaa ainakin tyyny mukaan, pelkkä makuupussi ja -alunen ei riitä!

20. toukokuuta 2007

Perusinhimillistä touhua?

Asuntovälittäjä laittoi esittelykyltin naapurirapun oven eteen. Äkkiä tuli vähän kiire päästä selaamaan viikonlopun lehdestä myynti-ilmoituksia. Oikea kohta löytyi nopeasti ja hiphei, myynnissä oleva asunto on identtinen meidän asuntomme kanssa. Hintaa tarkasteltiin pää kallellaan jonkin aikaa. Lopulta oli pakko kaivaa taskulaskin esiin. Pyyntihinta lainaosuuksineen on melko tarkkaan 1,4 kertaa sen verran, kuin mitä tämä asunto maksoi vajaat kolme vuotta sitten.

Että kyllä niistä naapureista on paljon iloakin. Ei meillä lainanmaksun kanssa ole tähänkään asti tuskailtu, mutta kyllä nyt kelpaa lyhennyksiä maksella, sen verran hyvät kaupat on tehty. Korot tietysti nousevat kaikille kun asuntojen hinnat kohoavat (= merkki siitä, että kysyntää löytyy sekä asunnoille että lainoille) mutta mitäs pienistä, kun lainapääoma ei mikään vallan valtava ole. Jatkuvasti se ollut pienenemään päin.

Rahaa

Kaikki mikä menee ylös, tulee myös alas, sanotaan. Paitsi tietenkin mahataudissa ynnä muissa poikkeustilanteissa. Ollaan nyt kumminkin suupielet hymyssä ainakin tämä ilta. Juuri nyt ei haittaa yhtään, että kymmenen viikon lotossa ei taaskaan ollut kuin yksi numero oikein. Aina ei ole ollut sitä yhtäkään. Eiköhän tästä jatketa eteenpäin ihan normaalilla päiväohjelmalla, kaikesta huolimatta.

17. toukokuuta 2007

Superhöntsämultisportpalloa

Perusvälineet:
2 aikuisten sulkapallomailaa
1 tennispallon kokoinen vaahtomuovipallo (ei sulkapallo!)

Pelialusta:
Pieni, epätasainen ja epämääräisen muotoinen hiekkakenttä, ei verkkoa, koripallokorit plussaa
Puuskittaista tuulta, mieluiten suuntaa vaihtavaa
Häikäisevää auringonpaistetta

Pelin liikkuvat elementit:
2 alle neljävuotiasta lasta, pirteitä

Pelin lisäelementit:
2 lasten mailaa (vapaavalintaisesti sulkapallo-, kroketti- tai sählymailoja)
2-4 erikokoista ja -painoista palloa (esim. kroketti-, sähly- ja jalkapalloja)
4-5 metriä maasta löytynyttä videokasetin nauhaa
1 iso muovinen kuorma-auto

Peliohje:
Levitellään elementit kentälle ja aikuiset ryhtyvät pelaamaan tenniksentapaista perusvälineillä. Tuulenpuuskat ja auringon aiheuttama häikäisy lisäävät pelin haastavuutta.

Liikkuvat elementit saavat tehdä mitä lystäävät ja tekevätkin. Aikuiset pelaavat liikkuvien elementtien ja niiden kentälle hylkäämien lisäelementtien sekä kohti syötettyjen sekalaisten pallojen keskellä. Tavoitteena on pitää pääpelipallo jatkuvasti liikkeessä sulkapallomailojen avulla ja samalla liikuttaa muita palloja aina kun niitä kohdalle sattuu. Ja olla katkaisematta jalkaansa kompastumalla muoviseen rekkaan tai siihen kiinni viritettyyn videonauhaan, jonka yli toinen liikkuvista elementeistä hyppii toisen vetäessä rekkaa perässään ympäri kenttää. Liikkuvia elementtejä ei myöskään saa hutmaista sulkapallomailalla edes vahingossa.

Puolen tunnin pelaamisen jälkeen koko sakki on sopivasti hikinen, pölyinen ja valmis saunaan ja/tai lettujen syöntiin. Suosittelen superhöntsämultisportpalloa kaikille niille, joista ajatus kahdestaan sisäkentällä verkon yli pelaamisesta kuulostaa hieman tunkkaiselta sekä niille, jotka eivät yleensä tykkää KuntoURheilusta (lausutaan vakavin ilmein, isolla alkukirjaimella ja ärrää kunnioittavasti päRRRistellen).

16. toukokuuta 2007

Mitat taas viturallaan

Kokemuksesta viisastuneena otin tarkat mitat siitä kirjahyllyn kolosesta, johon halusin tehdä pienen puulaatikon käsityölankojen käteisvarastoksi. Toisen laatikon tekeminen sujui jo sutjakkaammin kuin sen ensimmäisen, vaikka naulapyssykin teki lakon ennen työn valmistumista.

Kotona havaitsin, että olen jälleen oppinut uuden tavan epäonnistua mittaamisessa. Muistin nimittäin lukemat oikein hyvin - leveys, korkeus, syvyys - mutta olisi pitänyt kirjoittaa lapulle mistä mitoista on kyse, eikä vain painaa numeroita mieleensä. Toisin sanoen, onko kyseessä valmiille kappaleelle ajateltu ulkomitta (jossa siis on kaikissa suunnissa väljyyttä hyllynkoloon nähden) vaiko sen hyllyssä olevan kolosen tarkka sisämitta. Joka se siis oli, joten laatikko on näpsästi puoli senttiä liian leveä tarkoitettuun koloseen. Käytin hyväkseni pelivaran, jota ei oikeasti ollut olemassa. Puulaatikko langoille jämäpuusta

Uusi laatikko kyllä mahtuu toiseen hyllyssä olevaan koloon, mutta siihen taas jää leveyssuunnassa parikymmentä senttiä tyhjää tilaa. Taidan näperrellä tuohon rakoseen vielä yhden väärän kokoisen pikkiriikkisen pikkulaatikon...

14. toukokuuta 2007

Kohti puoluekokousta, osa 2

Viime viikolla postiluukusta kolahti tuhti puoluekokouspaketti (122 sivua). On toimintakertomusta, tilinpäätöstä, aloitteita, lausuntoja ja päätösesityksiä sekä ehdokkaiden esittelyt henkilövalintoja varten. Eikä noita kehtaa jättää lukematta sen kerran kun tuollaisiin pippaloihin lähtee mukaan.

Velipoika tiedusteli taannoin kiertelemättömään tapaansa, että "Onko sulla tosiaan tiedossa ryyppyreissu Helsinkiin vai oletko vain varalla, jos varsinainen tenukeppi ei pääse matkaan?". Joo, koko sakki lähtee matkaan, sekä varsinaiset että varalla olevat puoluekokousedustajat. Tenuttamisesta ei ole mainittu mitään ainakaan päiväohjelmassa tai sitten se sisältyy kohtaan "klo 19 kokous keskeytetään, n. klo 19.30 alkaen työryhmät, sunnuntaina klo 10 kokous jatkuu". Ruuat ja juomat käsittääkseni maksetaan kunkin ihan omasta pikku rahapussukasta. Hotelli Radisson SASin* hintataso suhteessa minun rahavaroihini lupailee melko kuivaa iltaa.

Tämän viikon perjantaina on täällä Tampereella tilaisuus, johon tulee puoluesihteeriehdokas (Panu Laturi) ja yksi varapuheenjohtajaehdokkaista (Mari Puoskari) esittäytymään. Pitäisi siellä olla myös pirkanmaalaisia ehdokkaita muihin puolueen luottamustoimiin. Siellä selvinnee taas lisää, mitä on odotettavissa parin viikon kuluttua siellä Dipolissa sitten.

* Korjaus tähän: Toisesta vihkosesta löytyi tieto illanvietosta Ravintola Fenniassa. Jee! Tosin sielläkin lienee pääkaupunkiseutua yleisesti vaivaava hintataso.

11. toukokuuta 2007

Vuokraihmisiä

Torstainen teoriapäivä keskeytyi, kun kaikki opiskelijat pyydettiin hetkeksi auditorioon "rekrytointitilaisuuteen". Ei siellä kyllä mitään rekrytointia ollut, vain jokin uusi henkilöstövuokrausfirma esittelemässä itseään. Kysyivät aluksi, että minkäs alan opiskelijoita te olette ja milloin valmistutte. Vastattiin, että rakennusalaa opiskellaan, valmistutaan kuka milloinkin, joskus ja jouluna, ellei keksitä sitä ennen mennä töihin. Konsultit ruuvasivat hetken päätään ja alkoivat sitten selittää, kuinka ovat erittäin kiinnostuneita juuri teistä teollisuustyöntekijöistä. Hitsaajista olisi kova pula ja ilmastointiasentajista. Johon kuulijakunta että ?!? Oliko teillä meille jotain asiaa vai mennäänkö takaisin opiskelemaan niitä timpurinhommia?

Työmarkkinoilta kuulemma poistuu päälle kaksisataatuhatta henkeä eläkkeelle seuraavien seitsemän vuoden aikana ja työvoimasta on pulaa. Jaaha? Tämä työvoimapula ei ole kyllä pahemmin näkynyt työtä etsiessä - työnhakijalta odotetaan edelleen pitkää koulutusta, vankkaa työkokemusta, ehdotonta nöyryyttä ja täydellistä joustoa aivan kaiken suhteen. Ulkonäkövaatimuksia ja soveliasta ikää tietenkään unohtamatta. Kaikkein parasta olisi, jos et olisi ikinä kuullutkaan kirjainyhdistelmästä T, E, ja S.

Jos asetelma on nyt vähitellen muuttumassa (onko?), niin miksi ihmeessä meidän työnhakijoiden pitäisi kritiikittä hypätä kenen tahansa ehdottelijan kelkkaan? Työvoimaa vuokraa Suomessa jo nyt noin 500 firmaa, joilla kaikilla ei todellakaan ole kaikkien alojen asiantuntemusta.

Oma kokemus vakiintuneista vuokratyövoimaa välittävistä firmoista on, että uutena listoille tulevasta työnhakijasta ollaan kiinnostuneita noin viikko, puolitoista ensimmäisen henkilökohtaisen kontaktin jälkeen. Ellei vuokraus onnistu tässä ajassa, firman mielenkiinto viilenee nopeasti ja hakija vajoaa listoilla olevien nimien harmaaseen massaan, jolla ei ole muuta merkitystä kuin että sillä voi röyhistellä joissakin markkinointipuheissa: Listoillamme on yli 2000 eri alojen nöyrää huippuosaajaa valmiina joustamaan ihan kaikessa!

Jos nyt olisi vaikka niin, että suomalaisesta työvoimasta (enemmän tai vähemmän koulutetusta ja kokeneesta) alkaa oikeasti olla pulaa, niin silloinhan työhaluisen hakijan kannattaa varsin tarkkaan miettiä, kenen haltuun uskoo raha-, ennakonpidätys- ja työsuhdeasiansa. Työtä teettää mielellään mikä tahansa firma kun halvalla saa työvoimaa ja kalliilla laskuttaa toimeksiantajaa, mutta jos asiaa sopivalta kantilta ajattelee, niin työvoimaa vuokraavan firman toimeksiantajahan on aivan yhtä paljon työn tekijä kuin se yritys, jossa työ tehdään.

Siirtäisitkö rahasi uuteen pankkiin vain koska sillä on kuulemma jo konttorit Helsingissä, Turussa ja Tampereella ja tytäryhtiöt Virossa ja Venäjällä? Ehkä kuitenkin haluaisit tietää, ymmärtääkö siellä kukaan oikeasti raha-asioiden päälle ja ovatko rahasi turvassa. Onko viimeksi työvoimanvuokrausfirmasta töitä hakiessa tullut mieleen tentata, millä koulutuksella ja kokemuksella siellä noita työsopimus- ja työehtosopimusasioita hoidellaan? Ja onko esittää suosituksia tyytyväisiltä vuokratyöntekijöiltä juuri tämän työehtosopimuksen tarkoittamalta alalta? Ei kyllä taideta vielä olla niin työvoimapulassa, että työnhakijalla olisi varaa paljon taustoja kysellä.

Esittelytilaisuuden jälkeen luokassa käytiin kevyttä sanailua vuokratyönvälityksestä. Jonkun mielestä julkisuuteen tulleissa epäselvyyksissä on vikaa ollut myös työntekijöissä. Ehkä joissakin tapauksissa onkin ollut kyse työntekijöiksi tekeytyvistä huijareista jotka huijaavat työnantajiksi tekeytyviä huijareita ja molemmat huijaavat paitsi toisiaan, myös asiakasyritystä ja yhteiskuntaa. Kannattaako asiallisen työnhakijan, joka on aivan amatööri näissä kusetuskuvioissa, sitten lähteä kokeilemaan siipiään moisten "ammattilaisten" hoivissa?

9. toukokuuta 2007

Punk Shui

Aamuporvarin sisustussivuilla oli viikonloppuna juttua punk shui -tyylisuunnasta. Kun koulutuksessa eilen oli hieman väljyyttä (eli meillä ei ollut mitään erityistä ohjelmaa koko päiväksi) ryhdyin värkkäämään punk shui -henkistä lelulaatikkoa muurareiden kertaalleen tukipuina käyttämistä, tikkuisista ja laastiroiskeisista kakkosnelosen pätkistä ja muista hukkapaloista. Samalla tuli kätevästi treenattua sirkkelin, jiirisahan, käsisahan, mittanauhan, timpurinkynän (toivotonta!) ja paineilmanaulaimen käyttöä.

Tavoite: 30 x 30 x 60 cm lelulaatikko pikkuautoille sun muulle rojulle. Suunnittelu omasta päästä.

Huomioon otettavaa: Laatikosta ei saa irrota tikkuja, sen on oltava sen verran tukeva, että kestää 15 kiloisen lapsen istuimena/kiipelykorokkeena ja rakojen on oltava niin pienet, etteivät pienimmät ja litteimmät pikkuautot tipu niistä ulos.

Juu-u... ja näin siinä sitten kävi:

Toteutuneet mitat: 33 x 34 x 62 cm. Laatikon runkona oleva kehikko on melko täsmälleen suunnitelman mukaisten ulkomittojen mukainen, mutta ulkovuoraus tietenkin lisää mittoihin oman osansa. Tätäkö en sitten millään voinut laskea etukäteen? Ilmeisesti en.

Lelulaatikon nurkka 1

Heti alkuunsa totesin, että materiaali on mitä on: tikkuista, oksaista, naulanreikäistä, vänkyrää, halkeilevaa... Melko mahdoton temppu saada tuollaisesta aikaan mitään siistiä ja täsmällistä. Otin siis tavoitteeksi tehdä terverakenteisen laatikon, joka on tasalaatuisesti viturallaan ja ruma. Jokainen nurkka ja laudanrako harittaa, mutta tietyn toleranssin puitteissa. Joitakin liian siististi sahautuneita palasia piti hieman klohmia puukolla rumemmiksi ja liian suoraan asettuneita vääntää uudelleen irti ja asetella aavistuksen eri tavalla vinoon... Kaikki ulospäin tulevat reunat pyöristin käsin hiomalla.

Lelulaatikon nurkka 2

Täytyy sanoa, että lopputulos oli yllättävän hyvä. Kouluttajat sitä tietenkin katselivat kärsivin ilmein & vellovin vatsoin, mutta hakivat sitten lohtua siitä, että tekeehan se välillä Ratiakin tuollaisia törkeän näköisiä viritelmiä ja pyytää niistä aika kovaa hintaa. Kaikkia akkojen kotkotuksia kun ei millään voi järkevä ihminen aina ymmärtää.

Itseäni harmittaa vain, että kotimatkalla hoksasin sisäkehikon toisessa päädyssä pienen rakennemokan. Jos se olisi tarkoituksellinen, se ei haittaisi, mutta nyt se tuli vahingossa laitettua noin ja siksipä harmittaa. Molemmat päädyt ovat kyllä sinänsä riittävän tukevat, mutta keskenään erilaiset. Sekin vielä.

Kotona lakkasin tuotokseni vanhalla tutulla sisälakalla ja yritin ottaa siitä pahan näköisiä punk shui -kuvia. Ei onnistunut, sillä kuvissa laatikko on nätimpi kuin luonnossa. Laatikosta puuttunee vielä se punk shuin syvin oivallus, jonka saa aikaan ainoastaan moottorisahalla rouhaisemalla. Tosin sitten siellä eivät enää ne pikkuautot pysy sisällä ja siitä törröttää miljoona terävää tikkua, joten antaa olla. Olkoon tämä kitch-versio punk shuista, sellainen lapsiperheeseen sopiva laimennos.

Lastenhuoneen lelulaatikko hukkapätkistä

7. toukokuuta 2007

Nollasta sataan

Aika kivan kylmäkäynnistysvaikutuksen saa aikaan, kun koulusta kotiin tullessa kaivaa postilaatikosta lyhyen viestin työkkäriltä: Hakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, koska hän ei ole työtön 30.4.2007 lähtien. Otsasuoni tuli kätevästi koeponnistettua. Ei revennyt vielä tänään.

Ilmoitus työttömyyspäivärahan lakkauttamisesta tuli heti sen perään, että lasten päivähoitomaksuja korotettiin reippaasti (noin 150 e) heti, kun aloin saada ylläpitokorvausta (8e/arkipäivä) työvoimapoliittisen koulutuksen ajalta. Tili tuli, tili meni -ilmiö iski siis jälleen. Päivähoitomaksujen päätöksessä viitattiin talouden yhteenlaskettuihin tuloihin, jollaisia ei tässä taloudessa ole nähty sen jälkeen, kun molemmat aikuiset puolitoista vuotta sitten olivat ohimenevän hetken yhtä aikaa palkkatöissä.

Tätä sitten pitää setviä kaupungin rahatoimiston kanssa. Olisi tietenkin kivempi setviä niin, että itsekin tietäisi, missä mennään. Toisaalta... rutiiniahan tämän pitäisi olla, onhan tämä jo kolmas (vai neljäs?) kerta kun samaa kädenvääntöä käydään kahden vuoden sisään aiheesta "voiko vakituisesti työssäkäyvällä olla kuukausittain vaihteleva palkka". Voi olla, mutta käsite on joka kerta yhtä tyrmäävällä tavalla uusi viranhaltijalle, joka itse työskentelee taulukkojen mukaisella kiinteällä kuukausipalkalla.

Lohdutuksena työvoimatoimiston kirjeen lopussa lukee, että työttömyysetuus muuttuu koulutustueksi. Jos nyt oikein googlasin asian, niin sen pitäisi olla tasan tarkkaan saman suuruinen kuin aiemmin maksettu raha, se vain tulee eri nimellä. Lisäansioitakin on lupa hankkia inasen päälle satasen verran kuussa. Tosin se taas sitten aiheuttaa lisää harmaita hiuksia päivähoitomaksujen laskijalle, jonka täytyy ottaa huomioon, että koulutustuenkin määrä voi vaihdella kuukausittain... Välillä ihmetyttää, kumpi aiheuttaa kaupungille enemmän vaivaa, lasten hoitaminen vai kyseisten lasten vanhempien tulonmuodostuksen hahmottaminen.

4. toukokuuta 2007

Mitat viturallaan

Hyvin alkanut suomalais-venäläis-gambialainen yhteistyö tyssäsi tänään lyhyeen, kun tarhantäti soitti tarhan eristyshuoneesta että täällä tämä kaksivuotias on hieman huonona, yrjökuonona, hakisitteko kotiin? No, johan niitä isoja terassin kestopuuritilöitä ehdittiin pari päivää paukutellakin. Puoliso lähti omalta työpaikaltaan aikaiseen viikonlopunviettoon tarhan kautta ja minä heitin koululla vasaran pukukaappiin. Bussimatka kaupungin halki kun kestää parhaassakin tapauksessa vajaan tunnin, joten on parasta mennä eikä meinata, jos aikoo ehtiä hätiin. (Ehdinhän minä: Taaperon aamupuuroa tuli ylös puoliltapäivin vielä yksi satsi.)

Mitä niihin puuhommiin tulee, niin kaikestahan aina oppii. Esimerkiksi tällä viikolla opin pari asiaa mittaamisesta. Nimittäin kun tilaaja mittaa vanhan rakennelman, hän mittaa joko oikein tai väärin, tarkasti tai epätarkasti. Ja mittaa lautojen rakovälin joko silmällä tai mitalla. Tässä tapauksessa ehkä pikemminkin silmämäärällä.

Sitten aikuisopiskelijat mittaavat lautaa rullamitalla ja tekevät siihen merkinnän paksulla timpurinkynällä tai naulalla raapaisemalla. Kun toinen mittaa ja ajattelee, että toinen varmaankin sahaa viivan oikealta puolelta tai keskeltä viivaa, niin se toinen tietenkin sahaa vasemmalta puolelta tai muuten vain aavistuksen vinoon. Sahakin haukkaa laudasta kolmisen milliä. Toinen ottaa sen valmiin sahatun kappaleen ja ajattelee näppäränä tyttönä, että tuostapa saan suoraan otettua mitan seuraavaan lautaan, ei tarvitse joka pätkää varten rullamitan kanssa sählätä. Ja vetää merkkiviivan paksulla timpurinkynällä. Sahankäyttäjä sahaa tämän merkinnän mukaisesti taas juuri siltä väärältä puolelta viivaa. Tämän tuloksena onkin näppärästi saatu jo vajaan sentin heitto alkuperäiseen mittaan! Tätä kun toistetaan ja toistetaan, niin tuloksena on iso kasa puutavaraa hämmästyttävän mittaisina pätkinä.

Eikä tässä kaikki. Havaitaan heittely mitoissa, mikä tietenkin hävettää ja harmittaa, kun on kumminkin yritetty huolellisesti tehdä. Selittely ei auta, vaan aletaan koota niitä terassin lattiaritilöitä. Ylimääräisethän saa pois käsisahalla nyhräämällä. Kootaan siis pari ritilää ja havaitaan, että taustapuut ovat järjestään 2-3 senttiä liian pitkät - nekin, jotka ovat täsmälleen annettujen mittojen mukaiset. Taas ollaan oltu olevinaan kovin huolellisia, mutta silti tulee mokoma poikkeama vastaan! Kun neljä isoa ritilää on jo valmiina, keksitään, että asiakas on varmaankin ilmoittanut lautojen väliin jäävän raon liian pieneksi. Niinkuin onkin.

Yhteenveto: Tilaaja mittailee mitä sattuu, tekijät sahailevat mitä sattuu ja lopputulos on mitä on, mutta yllättäen ei ollenkaan niin paha kuin olisi voinut pelätä. Lopullinen totuus paljastuu asennusvaiheessa, mutta sehän on jo sitten jonkun ihan muun päänsärky - vai onko sittenkään?

2. toukokuuta 2007

Kohti puoluekokousta, osa 1

Tämän kuun lopussa on Vihreiden puoluekokous Espoossa. Minut on valittu sinne varaedustajaksi. Pitäisikö tehdä jotain matka- tai majoitussuunnitelmia? Enpä tiedä. Puoluekokous kiinnostaa kyllä, kun en ole sellaisessa koskaan aiemmin ollutkaan, mutta pääkaupunkiseutu ei kiinnosta sitten tippaakaan. Lankomies asuu Vantaalla. Onkohan Vantaa kaukanakin Espoosta? Noinkohan mahtaa hän iloisesti yllättyä, jos tuppaan sinne yökylään vaikkapa koko perheen voimin? Pitäisi varmaan kysyä, mutta en jotenkin saa aikaiseksi, kun suunnitelmat voivat kuitenkin aina heittää häränpyllyä viime hetkillä.

***
Rantakuntoon kesäksi -projektin väliraportti: Vaivalloisesti etenee, mutta ei sentään takapakkia. Vappuaattona alkanut vatsatauti (kyllä, roiskui molemmista päistä ja kurjaa oli) auttoi asiaa, samoin kolmen viikon fyysinen työ: Tilanne on nyt x - 3 kg. Periksi en ole vielä valmis antamaan!

***