Perhosefektin kierrätys- ja ekoilusivut

Ohjeita
kierrätys- ja ekoilusivut.
Tervetuloa penkomaan!

Logoa klikkaamalla paluu etusivulle.
Tämä sivu viimeksi päivitetty
28.9.2010

Artikkelit Materiaalit Sisustus Ohjeita Haastattelut
Jouluaskartelu Pääsiäisaskartelu Muut juhlat Kuvia
Uusi blogi
Lahjaideat Virkkaus- ja neulontaohjeita Vanha blogi Linkit
Ota yhteyttä!


Kontaktimuovilla päällystäminen
Tee omat kotisivut edullisesti
Tee omaa paperinarua
Kulho paperinarusta
Kudontakehys paperinarulle
Tee itse pahvilaatikko
Laatikon ja putkilon päällystäminen
Paperipinnan lakkaaminen
Hernepussit





Kontaktimuovilla päällystäminen


Kuplia ja ruttua! Näillä nikseillä vihkojen ja kirjojen päällystämisen pitäisi onnistua suhteellisen kivuttomasti  -  tai sitten ei. Miksi koulusta annettu kirjojen päällystämiskehotus aina muistetaan juuri nukkumaanmenoaikaan superkiireisen päivän päätteeksi?


Leikkaa kontaktimuovista riittävän iso pala. Kontaktimuovi saa olla kaikilta reunoilta 2-3 cm isompi kuin päällystettävän kirjan tai vihkon kannet avattuna.

Kuulostaa idioottimaisen yksinkertaiselta, mutta odotapa vaan, kun ensimmäisen kerran huomaat toisen kannen liimausta aloittaessasi, että vajaaksi jää  -  kun nappasit käyttöön juuri sen väärän palasen! Tällaisessa tilanteessa vedä rauhallisesti henkeä, leikkaa sopiva pala loppuosan päällystämistä varten ja tee tyynesti limisauma. Puskusaumaa ei kannata yrittää keskelle kirjan kantta, sillä se menee käytössä kumminkin pahan näköiseksi kerätessään pölyä ja muuta töhkää saumakohtaan. Limisaumaan jää vähemmän tahmeata tarttumapintaa pölylle.
Kontaktimuovilla päällystäminen
Piirrä kynällä merkkiviivat vihkon ylä- ja alareunaa pitkin. Nämä auttavat kohdistamisessa. Taita kontaktimuovi pystysuunnassa kahtia ja merkitse keskikohta joko kevyellä taitoksella tai kynällä piirtämällä. Kontaktimuovilla päällystäminen
Työnnä sakset varovasti kontaktimuovin ja taustapaperin väliin ja leikkaa taustapaperi keskiviivaa pitkin auki. Taita paperin reunaa noin  2-3 cm, jolloin kontaktimuovin tarrapinta paljastuu. Kontaktimuovilla päällystäminen
Aseta vihko täsmälleen pystysuoraan muovin keskilinjalle ja "kaada" se tarrapinnan päälle. Silitä tarra sormella kiinni vihkon selkään mahdollisimman sileäksi. Älä paina liikaa, ettei muovi veny. Kontaktimuovilla päällystäminen
Silitä tarrapinta kiinni vihkon kanteen viivotinta apuna käyttäen. Anna suojapaperin liukua omia aikojaan irti muovista sitä mukaa, kun silität viivottimella kantta pitkin. Etene rauhallisesti noin 3-4 cm kerrallaan, niin voit tarvittaessa tehdä korjauksia heti, kun ruttua ja kuplia tulee näkyviin. Vedä tällöin muovi varovasti irti ja aloita uusi eteneminen viivottimella silittäen. Voit painaa suojpaperin takaisin kiinni muovin liimapintaan, jotta se ei pääse tarttumaan ennen aikojaan vääriin kohtiin. Kontaktimuovilla päällystäminen
Taita muovin kulma kannen sisäpuolelle niin, että kulmaan muodostuu muovipintainen suorakulmio. Silitä kulman tarrapinnat yhteen ja käännä pystysuoran reunan  muovi kiinni kannen sisäpintaan. Kontaktimuovilla päällystäminen
Avaa vihko keskikohdalta ja kohota sivuja kuvan osoittamalla tavalla, niin pääset liimaamaan ala- ja yläreunan hulpiot kiinni kansien sisäpintaan. Kontaktimuovilla päällystäminen
Venytä muovia varovasti molemmin käsin ja silitä se kiinni peukaloilla. Kontaktimuovilla päällystäminen
Valmis kulma vihkon sisäpuolelta katsottuna. Kontaktimuovilla päällystäminen
Sidotun kirjan päällystämisessä on yksi lisäniksi. Aloita kuitenkin samalla tavalla kuin vihkon päällystäminen. Leikkaa riittävän iso pala kontaktimuovia ja merkitse siihen kirjan ala- ja yläreunan linja sekä keskiviiva. Kontaktimuovilla päällystäminen
Aseta kirja keskiviivalle, niin näet, mihin kohtaan leikkausviivat pitää tehdä kirjan selkää varten. Kontaktimuovilla päällystäminen
Leikkaa tekemiäsi viivoja pitkin kannen ylä- ja alalinjaan saakka, mutta ei pidemmälle. Lyhennä tarvittaessa näitä "lirpakkeita" hieman. 1 - 1,5 cm riittää. Kontaktimuovilla päällystäminen
Työnnä sakset varovasti kontaktimuovin ja taustapaperin väliin ja leikkaa taustapaperi keskiviivaa pitkin auki. Taita "lirpakkeet" muovin päälle niin, että tarrapinta tarttuu tarrapintaan.

Aseta kirja täsmälleen pystysuoraan, täsmälleen lirpakkeiden taitetun reunan myötäisesti  muovin päälle ja silitä muovi viivottimen avulla kiinni kirjan kansiin.

Viivottimen ollessa hukkateillä käytä muovikorttia, cd-levykoteloa, toista kovakantista kirjaa tms. apuvälinettä muovin kiinni silittämiseen.
Kontaktimuovilla päällystäminen
Valmis! Kontaktimuovilla päällystäminen


Nyt nukkumaan!




Kysyttävää?




TEE ITSE KOTISIVUT ILMAISEKSI

(tai ainakin melkein ilmaiseksi)


Kotisivujen tekeminen on joko kamalan työlästä ja kallista tai sitten lähes ilmaista ja kivaa. Voi se olla jotain siltä väliltäkin.

Olen pyrkinyt kirjoittamaan nämä ohjeet ns. rautalangasta vääntäen. Toivottavasti pääset näillä vihjeillä alkuun ja saat  joitakin perusasioita selviksi. Laadin ohjeet käydessäni yrittäjäkurssia, missä huomasin selittäväni näitä asioita uudelleen ja uudelleen samaan aikaan kun eritasoiset "ammattilaiset" tyrkyttivät palveluitaan aloitteleville yrittäjille. Aloitteleva yrittäjä tietää kyllä, että yrityksen sivut on oltava, mutta mistä kannattaa maksaa ja kuinka paljon, siinäpä pulma.

Kun olet itse väkästänyt edes jonkinlaiset kotisivut, niitä on aina mahdollista kehitellä hienommiksi. Jos lopulta jonakin päivänä turvaudut ammattilaiseen, niin ainakin sinulla on parempi käsitys siitä, mistä maksat ja mistä kannattaa maksaa. Ammattilaisen jäljen pitää aina olla parempaa kuin amatöörin tekemän, muuten siitä ei kannata maksaa, vaan tehdä itse! Tämä sivusto jolla nyt olet, edustaa harrastelijatasoa.

Ainakin sinulla on oman työn tuloksena jotain, jonka voit näyttää sille ammattilaiselle ja sanoa, että vähän niinkuin tämä mutta ei tämmöinen, vaan oikeesti niinku paljon hienompi...

Tässä joltakin (anteeksi, en muista mistä) keskustelufoorumilta poimittu viitteellinen kotisivuhinnasto, joka yleisen elämänkokemuksen perusteella vaikuttaa aika pätevältä ainakin tavallisen pienyrityksen sivuja ajatellen:

Kotisivujen hinnat

Tee-Se-Itse paketit: 50€ - 250€ (jälki riippuu täysin omista taidoista)

Harrastajien hinnat: 200€ -500€ (et saa vastinetta rahoillesi)

"Ammattilaisten" hinnat: 400€ - 700€ (epäonnistumisen riski suuri, säätöä ja sähläystä)

Ammattilaisten hinnat: 800€ - 3500€ (toiminta yleensä ammattimaista, ei sähläystä, hommat vain toimii ilman turhia säätöjä)

Ylihinnoitellut: 3500€+ (laadullisesti suunnilleen em. luokka, mutta paljon paskapuhetta ja hypetystä lisäksi)


MITÄ TARVITSET?

Toimivan tietokoneen ja nettiyhteyden nyt ainakin aivan ensimmäiseksi. Koneen olisi hyvä olla sellainen, jolle sinulla on lupa imuroida netistä tarvitsemiasi ilmaisohjelmia ym. materiaalia. Kirjaston koneella tämä siis ei välttämättä onnistu.

Yksinkertaisten HTML-koodilla toteutettujen sivujen tekemiseen tarvitset editori- eli muokkausohjelman. Tällaisella editori-ohjelmalla muokkaat kotisivujesi ulkonaköä samaan tapaan kuin vaikka Word-dokumenttia ja editoriohjelma kääntää teoksesi suoraan html-kooodiksi.

Onhan se hirmuisen hyödyllistä osata itsekin html-kielen perusteet, mutta pinnallisillakin tiedoilla ja taidoilla pärjää aika pitkälle.

Sitä mukaa kun törmäät johonkin ideaan tai ongelmaan, jonka ratkaisemiseksi tai toteuttamiseksi sinun pitäisi osata lukea ja kirjoittaa sitä html-koodia, opettelet sen verran kuin sillä kertaa tarvitset
. Tätä varten sinulla olisi hyvä olla html-taitoinen opettaja/kontakti. Sellaisen puuttuessa joudut joko tekemään omin päin selvitystyötä netin kautta tai menemään työväen/kansalaisopiston kurssille. Molemmat ovat oikein hyviä tapoja.

Jos haluat sivuillesi liikkuvia kuvia ja muita hilavitkuttimia, joudut melkoisen varmasti opettelemaan jonkin muun koodauskielen (esim. java sciptien tekemisen). Html kelpaa lähinnä paikoillaan pysyvien perussivujen tekemiseen. Toisaalta simppelin kielen käyttäminen mahdollistaa sen, että voit itse ylläpitää omia sivujasi ja eikä jokaisesta pikku muutoksesta tarvitse maksaa ulkopuoliselle tekijälle. Eikä odottaa muutostöiden valmistumista.

Hakukoneet tykkäävät laadukkaasta tekstipainotteisesta sisällöstä ja asettavat sivusi hienoja "kuvasivuja" ylemmäs hakutuloksissa. Sivut, joilla on miltei pelkästään kuvia ja pahimmassa tapauksessa kaikki teksti kuvan sisällä, ovat hakukoneille yhtä tyhjän kanssa silloin, kun joku etsii sivujasi tietyllä hakusanalla.


Made with NVUHTML-editoriohjelmaksi sopii vaikkapa ilmaiseksi ladattava NVU. Jos sitä ei vielä ole koneellasi, lataa se netistä ja anna asennusohjelman laittaa se käyttövalmiiksi koneellasi. Nappaa samalla koneellesi kielipaketti jos haluat että ohjelma puhuu sinulle suomea. Ohjelmassa ei ole automaattista oikolukua, joten joudut olemaan tarkkana ja käyttämään elävää oikolukijaa.

Muitakin ilmaisia ja varsinkin maksullisia html-editoriohjelmia  -  toinen toistaan hienompia  -  on olemassa, mutta valitse käyttöösi mieluiten sellainen ohjelma jonka taitaja löytyy lähipiiristäsi. Ja pysy sitten päätöksessäsi! Nimittäin heti kun joku kuulee sinun käyttävän jotain tiettyä editoria, sinulle suositellaan jotain aivan muuta joka olisi ehdottomasti parempi. Älä anna suosittelijoiden suotta sotkea päätäsi. Ensimmäisten kotisivujen tekemisessä on muutenkin tarpeeksi monta asiaa opittavaksi kerralla.

KUINKA ALOITAT?

Käyttämälläsi koneella on nyt siis NVU-ohjelma tai vastaava käyttövalmiina.
Luo koneen kovalevylle tai muulle tallennusvälineelle (vaikkapa muistitikulle) hakemisto "NN".

NN = oma nimi tai vaikkapa seuran tai firman nimi, tai kotivustosi nimi.

Tähän hakemistoon tallennat sitten tästä eteenpäin kaiken, mitä kotisivuillesi tulee. Yksittäiset sivut tallentuvat .html- tai .htm -muodossa. Niiden lisäksi hakemistoon tulee kuvia, tyylitiedostoja ja vaikka mitä muuta, joilla kaikilla on hieman eri pääte nimen perässä. Niistä ne kätsysti erottaa toisistaan.


KOTISIVUPOHJA

Voit väkertää kotisivusi joko alusta saakka itse tai päästä helpommalla ja ottaa sen riskin, että jollakulla muullakin on melko saman näköiset sivut. Yllättävän moni firmakin käyttää tarkemmin katsottuna ilmaista sivupohjaa tai sitten ilmaista pohjaa on räätälöity lisäämällä päälle firman logo, muuttamalla hieman värejä ja lisäämällä tai poistamalla kuvaelementtejä.

Netistä löytyy miljuuna tsiljuunaa valmista, ilmaista kotisivupohjaa. Lisää löytyy laittamalla hakukoneeseen hakusanaksi vaikkapa "free html layout" tai "free website templates". Kun löydät haluamasi tai ainakin suunnilleen silmää miellyttävän pohjan, klikkaa download ja tallenna sivupohjaan kuuluvat tiedostot kotisivujesi hakemistoon "NN" (ks. edellinen kohta).

Sivupohjapaketti tulee "zipattuna" eli pakattuna, ja paketti pitää avata (=unzip). Kaksoisnapsauta paketin kuvaketta, niin sinulle selviää, onko koneellasi purkuohjelma. Ellei ole, voit ladata sellaisen ilmaiseksi netistä, vaikkapa Download.fi:stä. WinRAR, WinZip ja ExtractNow ovat muistaakseni olleet toimivia tähän tarkoitukseen.

Kotisivupohjaan kuuluu mm. tyylitiedosto ja kuvaelementtejä eli kuvatiedostoja. Voit muokata kuvatiedostojen kuvia tavallisella kuvankäsittelyohjelmalla (esim. ilmainen GIMP), kunhan ensin opettelet käyttämään jotain kuvankäsittelyohjelmaa. Jos menee tässä kohdalla vaikeaksi, niin jätä kuvankäsittely myöhemmäksi. Jos jotain menee pieleen eikä sivupohjasi käsittelyjesi jäljiltä enää näytä siltä kuin pitäisi, voit aina ladata sen uudestaan netistä ja korvata pieleen muokkaamasi kuvatiedostot niiden alkuperäisillä versioilla.

OMAN KOTISIVUN SISÄLTÖ


Käynnistä NVU ja tallenna tyhjä aloituspohja nimellä index.html aiemmin luomaasi hakemistoon "NN" ". Tästä tulee kotisivujesi aloitussivu. Jos kotisivuihisi kuuluu vain yksi sivu eikä lainkaan alasivuja, niin tämä index-sivu on sitten se sinun kotisivusi, jolle kaikki sisältö kirjoitetaan.

Muokkaa sivusta sen näköinen ja sisältöinen kuin haluat. Muista tehdä ahkerasti välitallennuksia. Jos jotakin menee pieleen, ohjelmassa on undo-toiminto, jolla voit peruuttaa. Käytä hyväksi ohjelman omia ohje-toimintoja ja selvitä lisäohjeita joko opastajaltasi tai netistä hakemalla.

Laita sivujesi keskeisin sisältö hakusanoina html-koodiin (keywords). Katso lisätietoja aiheesta vaikkapa hakusanalla "hakukoneoptimointi". Älä huijaa esim. laittamalla sekaan sellaisia hakusanoja, joihin liittyvää asiaa sivuillasi ei oikeasti  ole. Hakukoneoptimoinnin kanssa pitää myöskin pitää järki päässä: Kirjoita mieluummin lukijalle kuin hakukoneelle.


PIENENNÄ KUVAT

Digikuvien tiedostokoko kannattaa nettisivuille laittamista varten aina pienentää: Tavallinen digikuva voi olla esim. 2,4 megatavun kokoinen köntti, jonka latautuminen näkyviin nettisivullasi kestää ja kestää   -  arvaapa kauanko kestää, jos samalla sivulla on vielä useampiakin kuvia...

Kun kuva on muutettu noin 100 kilotavun kokoiseksi, ihmissilmä näkee ruudulta edelleen täsmälleen samanlaisen kuva, joka kuitenkin latautuu kohtuullisessa ajassa hitaankin nettiyhteyden yli. Hienoista kuvista ei siis ole iloa, jos käyttäjä ei jaksa odotella niiden latautumista, ts. kuvan latautuminen kestää yli 3-5 sekuntia.

Netissä surffailijalla ei ole kärsivällisyyttä!
Käytä siis tarvittaessa kuvien pienennysohjelmaa, esim. ilmaista EzThumbsia. Lisää vastaavia löydät esim. hakusanalla "thumbnail creator".

 Erilaisia painonappeja ja logoja voit tehdä oman maun mukaan ilmaisilla nappigeneraattoreilla. Näitä löydät laittamalla hakukoneeseen hakusanaksi vaikkapa "free button maker". Samoista paikoista yleensä löytyy valmiita taustakuvia ynnä muuta kivaa.

 ButtonGenerator.com GRSites logo

ALASIVUT


Jos haluat tehdä sivustoosi alasivuja, tallenna ensin lopulliseen muotoonsa muokkaamasi index-sivu nimellä index.html. Sitten tallennat sivun uudelleen, uudella nimellä, vaikkapa "linkit" tai "hinnat" tms. sen mukaan, mitä alasivu tulee sisältämään. Nyt sinulla on kaksi saman näköistä sivua, mutta eri nimellä. Poista tältä juuri nimeämältäsi uudelta sivulta kaikki turhat etusivun sisältö ja laita tilalle tälle alasivulle kuuluva sisältö. Muista tallentaa ja tarkasta, että olet editoimassa oikeaa sivua, niitä kun on aluksi tosiaankin kaksi ulkonäöltään identtistä, mutta eri nimistä tiedostoa.

Nyt sinulla on siis etusivu (index.html) ja alasivu (alasivu.html), joissa on eri sisältö. Ne pitää linkittää yhteen. Laitat siis sopivaan paikkaan etusivulle linkin tälle alasivulle, ja alasivulle linkin takaisin etusivulle. Kun teet lisää alasivuja, muista linkittää kukin sivu kaikkien muiden sivujen kanssa samalla tavalla. Tämä on jonkin verran vaivalloista, mutta tehtävä se vain on, jotta sivusto toimii.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun julkaiset sivustosi netissä, täytyy kaikkien linkkien toimivuus testata ja myös testauttaa jollakulla ulkopuolisella. Varmista, että kaikilta sivuilta on pääsy (eli linkitys) kaikille muille sivuille tai vähintäänkin etusivulle.


JULKAISEMINEN

Nyt sinulla on kotisivu ja mahdollisesti sillä alasivuja. Ne ovat kaikki koneesi kovalevyllä (tai muistitikulla) hakemistossa "NN" eikä niitä kukaan sieltä osaa eikä edes saa tulla hakemaan. Ne pitää siis julkaista eli laittaa saataville nettiin, jos haluat että niitä pääsevät muutkin lukemaan.

Sivujen julkaisemista varten on olemassa ilmaisia netti/webbihotelleja, eli joku tarjoaa sinulle ja muille ilmaista kotisivutilaa. Tällöin kotisivujesi osoite on todella pitkä, ruma ja kömpelö luetella esim. puhelimessa, eikä vastapuoli sitä yleensä saa kirjoitettua oikein ensimmäisellä yrittämällä  -  mutta onhan se kuitenkin ilmainen!

Jos kyse on muista kuin yksityisistä tai todella pienen yhdistyksen vaatimattomista "pikkusivuista", kannattaa hankkia itselleen maksullinen webbihotellipaikka. Hinnat vaihtelevat erittäin edullisesta törkeään hinnoitteluun (esim. 5e/kk - 70 e/kk).

Yleensä kannattaa kuulostella suosituksia ja valita keskihintainen (esim. 45-60 e/vuosi) palveluntarjoaja, jolta varmasti saa suomenkielistä palvelua kohtuullisessa ajassa. Hakukoneesta löytyy sadoittain ellei tuhansittain webbihotelleja hakusanalla "edullinen webbihotelli" tms.

Huomaa, että erilaiset yrityshakemistot ynnä muut eivät ole webbihotelleja, eikä niissä oleva merkintä yrityksen tai yhteisön yhteystiedoista ole "yrityksen kotisivu".


Melko hyvä vihje palveluntarjoajan eli webbihotellin toimivuudesta on se, että heidän sivuiltaan löytyy erilaisia palvelupaketteja, joista löytyy selkeästi tieto mitä paketti sisältää ja paljonko se maksaa. Näillä on yleensä myös selkeät ohjesivut hotelliasiakkailleen.

Keskivertoisen hyvä henkilökohtainen asiakaspalvelu tarkoittaa suunnilleen sitä, että saat sähköpostitse tekemiisi kysymyksiin kohteliaat vastaukset yhden tai kahden päivän kuluessa ja palveluntarjoajan hotelli pysyy pystyssä (eli kävijät pääsevät sivuillesi) vähintään 99,5% ajasta.

Jos haluat itsellesi oman domain-osoitteen (esimerkiksi www.NNkotisivut.fi, tai www.NNkotisivut.net., com, org. jne), kunnollinen webbihotellipalvelun tarjoaja tekee domain-nimen rekisteröinnin puolestasi  -  pientä korvausta vastaan, tietenkin. Voit toki itsekin rekisteröidä domain-nimen itsellesi Viestintäviraston sivuilta löytyvien ohjeiden mukaan.

Kun olet tehnyt sopimuksen nettihotellin kanssa, voit siirtää kotivusihakemistosi sisällön palveluntarjoajan ohjeiden mukaisesti webbihotellin palvelimelle. Siirto tapahtuu joko tietokoneesi käyttöjärjestelmän omalla ftp-tiedonsiirrolla tai jollakin tiedonsiirto/julkaisuohjelmalla. Näitäkin on olemassa pilvin pimein, mutta yksi perusmalli jolla pääsee liikkeelle on esim. ilmainen FileZilla.


SIVUJESI KOHTALO NETISSÄ


Jos ja kun kaikki meni tähän saakka hyvin, olet oppinut hirmuisen määrän uusia asioita ohjelmien imuroimisesta netistä kotikoneelle, tiedonsiirrosta, html-koodista, kuvankäsittelystä jne. ja kotisivusi ovat nyt netissä kaikkien nähtävillä.

Hakukoneet hoksaavat sivusi muutaman viikon kuluessa niiden julkaisemisesta. Hakukoneita voi koettaa kiirehtiä ilmoittamalla niille sivuistasi eli rekisteröimällä uudet sivut hakukoneiden tietoon. Ei siitä haittaakaan ole, jos ei välttämättä paljon hyötyäkään.

TÄRKEÄ HUOMAUTUS: Älä haksahda kotisivujasi mainostaaksesi mihinkään puhelimitse kaupattaviin yrityshakemistoihin, numeropalveluihin tms. ÄLÄ edes vahingossa!

Ne eivät ole ilmaisia, eivätkä koskaan sitä, mitä puhelimessa on annettu ymmärtää. Hintaa tulee vähintäänkin monta sataa euroa vuositasolla.

Jos olet jo tullut huijatuksi, ota yhteyttä muihin huijattuihin ja tee oma rikosilmoituksesi muiden jatkoksi! Ole ystävällinen ja levitä tietoa asiasta, jotta moinen toiminta loppuisi. Jokainen linkitys esim. edellämainittuun osoitteeseen auttaa. Kiitos avustasi!



MISSÄ NE KÄVIJÄT OVAT?

Sitten se suuri kysymys: Miksi ihmeessä kukaan olisi kiinnostunut sivuistasi, kun netistä löytyy entuudestaan miljardeja muitakin sivuja?

Hakukoneet arvelevat, että jos muilta sivuilta johtaa linkkejä sinun sivujesi sisältöön, sinun sivuillasi voi olla jotain hyödyllistä ja hakukoneenkin kannattaa tarjota niitä hakutuloksissaan. Jos sivuillasi ei ole muuta sisältöä kuin firman nimi ja osoite, niin tuskin se ketään erityisesti innostaa linkittämään. Laita siis sivuille sellaista sisältöä, joka saattaisi kävijöitä kiinnostaa.

Webbihotellipakettiin kuuluu yleensä statistiikka, jolla voit seurata kävijämäärien kehitystä, katsoa, mistä sivuillesi on linkitetty, mitä sivuja on innokkaimmin luettu, kauanko kävijät ovat sivuillasi viipyneet jne. Käytä näitä tietoja hyväksi ja lisää sivuillesi sellaista hyödyllistä sisältöä (= tekstiä) josta kävijät ovat kiinnostuneet. Mitä enemmän annat hyötyä kävijälle, sitä suositummat sivuistasi tulee. Tekstimäärän kasvaessa sivusi pulpahtavat esiin yhä useamman eri hakusanan yhteydessä ja sitä useampi muu sivusto linkittää sinun sivuillesi.  Silloin tällöin kannattaa itsekin etsiä omia sivujaan erilaisilla hakusanoilla ja katsoa, millaisissa yhteyksissä ne tulevat esiin.



Kysyttävää?




Paperinarua sanomalehdistä, puhelinluetteloista tai paperisäkeistä

Itse tehty paperinaru vastaa materiaalina erittäin taipuisaa pajua tai rottinkia. Tällä ohjeella tehdystä luettelonarusta tulee noin 3 mm paksua, joten se ei sovellu virkkaamiseen eikä neulomiseen, mutta esim. kangaspuiden kuteena se voisi kyllä toimia. Erittäin hyvin naru sopii kudontakehyksen (kuvia tällä tekniikalla tehdyistä esineistä on Sisustus-sivulla) kanssa käytettäväksi, maalattavaksi ja lakattavaksi.
Paperinarua puhelinluettelosta ja sanomalehdestä

Tarvitset: Puhelinluettelon/sanomalehtiä/paperisäkkiä, sakset, vesiliukoista liimaa (tai jotain liimaa nyt ylipäätänsä), sumutuspullon ja lieriön muotoisen kappaleen (esim. Pringles-purkki, lasipurkki). Alussa saatat tarvita maalarinteippiä.

Paperinarun tekeminen, kuva 1 1. Revi tai viillä puhelinluettelon sivut irti mahdollisimman kokonaisina. Leikkaa repaleinen reuna suoraksi. Taita kukin sivu pituussuunnassa kahtia ja leikkaa halki kahdeksi saman kokoiseksi suorakulmaiseksi suikaleeksi. Viistoa suikaleiden päät noin 45 asteen kulmassa (ks. kuva). Kulman asteluvulla ei ole sinänsä väliä, mutta helpotat omaa elämääsi, kun teet teet viisteen kaikkiin palasiin samassa kulmassa. Jos liität suikaleet toisiinsa ilman viistettä, punottavaan lankaan tulee liitoskohtiin komeita möttejä (makuasia, haittaako se) ja naru katkeaa helpommin liitoskohdan molemmin puolin, eli hermot menee punoessa.





Paperinarun tekeminen kuva 2 2. Liimaa viisi viistottua suikaletta peräkkäin siten, että paperit menevät liitoskohdassa noin 0,5 - 1 cm päällekkäin. Yritä saada pitkät sivut mahdollisimman suoriksi toisiinsa nähden, eli tehdä paloista yksi pitkä suikale eikä yksi pitkä kiemura.

Viisi palasta muodostaa noin metrin pätkän valmista narua. Pidempää pätkää on vaikea punoa, lyhyempi on turhan lyhyt. Noin metrin mittaiset pätkät ovat myös kaikkein kätevimpiä esim. kudontakehikkoa käyttäessä.

Liimaksi käy hyvin vedellä laimennettu (vaikkapa puolet ja puolet) vesiliukoinen yleis- tai askarteluliima. Liisteri voisi olla hyvä ratkaisu, jos sellaista sattuu kaapinnurkasta löytymään. Liimapuikkoakin voi käyttää, mutta itse en tykkää niiden liima-muovijäte - suhteesta.

Paperinarun tekeminen, kuva 3
3. Anna liiman kuivahtaa hetki ja puristele kasaamasi pitkä suikale nyrkeissäsi ryppyyn  sen pituussuunnassa. Sumuta paperin pintaan kevyesti vettä. Älä lotraa, tarkoitus on vain pehmentää paperia hiukan, ei saada sitä vettymään. Liian märkä paperi repeää punoessa.

4. Istu tuolille ja laita rypistetyn, hieman kostutetun suikaleen toinen pää isovarpaan alle lattiaa vasten. Varaa käden ulottuville jokin kevyt, lieriön muotoinen esine. Voit kokeilla isovarvasta hienostuneempiakin tapoja toisen pään kiinni pitämiseen, mutta isovarvas on ehdottomasti toimivin.

5. Ala kiertää (eli punoa) suikaletta sormien välissä. Muista pitää suikale suorana eli pienessä jännityksessä varpaan ja sormien välillä, muuten se menee kiertyessään hankalaan säkkyrään.
Kun suikale alkaa näyttää narulta, pidä yläpäästä toisella kädellä kiinni ja pyörittele narua toisen käden sormien välissä ylhäältä alaspäin suuntautuvin liikkein niin, että kierteet tasoittuvat narun pintaan. Tämä on tavallaan paperinarun kehräämistä. Jatka kiertämistä, kunnes naru tuntuu sopivan tiukkaan kierretyltä. Älä päästä narua löystymään pituussuunnassa - sitä säkkyrää et välttämättä ihan äkkiä oikaisekaan!

Narun tekeminen, kuva 410 6. Ota lieriön muotoinen esine (vaikkapa Pringles-purkki) ja kierrä naru yläpäästä alkaen sen ympärille. Muista pitää naru koko ajan pienessä jännityksessä, ettei se pääse säkkyrälle. Voin kiinnittää narun alku- ja loppupään lieriön pintaan maalarinteipillä, mutta vähemmällä sähläämisellä pääset, kun opettelet kiinnittämään narun päät työntämällä ne narun omien kieppien alle kuivumisen ajaksi (vrt. ideaalisiteen kiinnittäminen työntämällä siteen pää edellisen kerroksen alle).

7.  Aseta lieriö naruineen kuivumaan. Narua voi vielä tässä vaiheessa kostuttaa sumutuspullolla, jotta se kuivuessaan asettuu hyvin uuteen muotoonsa. Kuivata paperinaru mahdollisimman nopeasti vaikkapa ikkunalaudalla lämpöpatterin yläpuolella. Yleensä se on jo seuraavana päivänä valmista käytettäväksi.

Sanomalehtipaperin ja paperisäkkien kanssa toimitaan samoin, mutta ne kestävät eri tavalla kostuttamista ja niistä saa erilaisia suikaleita. Paperisäkki eli ns. voimapaperi kestää hienosti kastelemisen ja sen voi suikaloida noin 3-4 sentin levyisiksi pitkiksi suikaleiksi. Sanomalehtipaperi puolestaan ei kovin hyvin vettä kestä, mutta yhdestä aukeamasta saa vaakasuunnassa neljä tai viisi pitkää suikaletta, jolloin yhteen narunpätkään tulee vain yksi liitoskohta.
Säkki, suikaleet, narua

Narun kiertämiseen voi alkaa kehitellä hienoja systeemejä, esim. porakonevirityksiä, mutta tosiasia on, että märkää paperia on parasta kiertää sähkömoottoria hellävaraisemmin menetelmin. Vaikka kone tekisi kiertämisen, sormia tarvitaan silti viimeistelyyn. Kotitekoisen paperinarun valmistus on siis eräänlaista paperinkehräystä - sormin ja varpain.


Kysyttävää?




Kulho paperinarusta


   Paperikulhon tekeminen

Paperikulhon tekemiseen tarvitset:
  • Maalarinteippiä
  • Lakkaa ja siveltimen
  • Lasisen, posliinisen tai muovisen kulhon muotiksi.

Laita kulho nurinpäin pöydälle. Varaa käden ulottuville valmiiksi pätkittyjä maalarinteipin paloja. Ala kieputtaa paperinarua tiukalle kiepille, levyksi, kulhon pohjaa vasten. Teippaa ristiin rastiin, että naru pysyy pyöreänä levynä. Kun yksi naru loppuu, jatka uudella pätkällä. Levy kaartuu muottina olevan kulhon pohjan mukaan kaarevaksi.


Kun levy on noin 10-15 cm halkaisijaltaan, teippaa viimeisen narun pää levyn reunaan, käännä ympäri ja sivele teippaamattomaan pintaan reippaasti vesiliukoista lakkaa. Anna kuivua. Kun lakka on kuivunut (parista tunnista vuorokauteen), voit poistaa teipit ja lakata myös kuperan puolen.

Laita paperinarukulho uudelleen muottikulhon päälle ja jatka reunan korkeuden kasvattamista noin 5-10 cm kerrallaan. Käytä reippaasti teippiä ja kiinnitä välillä lakalla. Ei kannata ahnehtia liian monta kierrosta kerrallaan, sillä teipattu viritys uhkaa jatkuvasti laueta käsiin, paperinaru kun on sen verran jäykkää.

Lakkaa tai maalaa kulho lopuksi molemmin puolin. Prototyyppikulhoni on pysynyt hyvin kasassa jo viitisen vuotta, väri vain on kellastunut hieman alkuperäisestä.


Kysyttävää?


Kudontakehys paperinarulle

Tarvikkeet:
Lattialistaa tmv. rimaa
Pieniä nauloja
Puutappeja
(rautakaupan nippelihyllystä)
Saha
Porakone ja
puuterä (se sellainen terä, jossa on piikki päässä), jonka kokonumero vastaa hankkimiesi puutappien halkaisijaa.

Toinen tapa: Vanerilevy, pora ja terä, puutappeja.
Kolmas tapa: Puu- tai vanerilevy, nauloja, vasara.

Kuvassa olevan kehikon halkaisija on 25 x 25 cm ja se on läiskitty kasaan ruokapöydän tuolia sahausalustana käyttäen, kahta vaippaikäistä toisella jalalla torjuen, kun ne yrittivät työvälineiden kähveltämisen lisäksi tunkea sormiaan niin sahan hampaisiin, sähköporakoneeseen kuin vasaran ja naulojenkin väliin. Olosuhteisiin nähden mielestäni aika hyvä. Ennenkaikkea toimiva ja tukeva, eivätkä vaippahäirikötkään loppujen lopuksi loukanneet itseään.

Kudontakehys paperinarulleKudontakehys paperinarulle, alapuoli

Kysyttävää?


Juuri oikean kokoisia pahvilaatikoita päällystettäväksi vaikka millä

Kopiopaperilaatikko uudessa käytössäLaatikon tekemisen perusperiaatteet on esitetty niin hienosti Vihreä Rouvan sivuilla (ks. rasian tekeminen), että ne kannatta opetella sieltä.

Kun käytät tukevaa eli paksua pahvia tai aaltopahvia, pitää materiaalin paksuus ottaa huomioon suunnittelussa. Reunaa ei voi taittaa hienosti kahteen kertaan, vaan se tulee huoliteltua päällystämällä. Itse leikkaan suorakaiteen muotoisen aaltopahvin kulmista kokonaan pois tasaneliön muotoiset kappaleet, jolloin laatikkopala on muodoltaan kuin ensiapukaapin risti, jossa kaikki sakarat ovat yhtä pitkät. Ristin keskusta on laatikon pohja. Ristiä venyttämällä pohjasta tulee suorakaiteen muotoinen, mutta sakarat on syytä pitää edelleen yhtä pitkinä, muuten jokin laita on muita korkeampi.

Leikkaamiseen eivät yleensä mitkään sakset riitä, sillä ne repivät aaltopahvin leikkausreunan epätasaiseksi. Parempi vaihtoehto on matto- tai askarteluveitsi ja metallinen viivotin. Muovinen viivotin tuppaa muuttumaan kieroksi, kun veitsi väkisinkin leikkaa sen reunasta suikaleita. Alle kannattaa varata puinen leikkuulaita tai vastaava.

Paksua aaltopahvia ei kannata yrittää leikata yhdellä vedolla, vaan useilla samansuuntaisilla pitkillä vedoilla, jotka leikkaavat pahvin rakennetta kerroksen toisensa jälkeen. Jos veitsen terä ei meinaa millään ylettyä pahvin läpi leikkuualustaan saakka, käännä pahvi suosiolla toisinpäin ja vedä viimeinen viilto siltä puolelta.

Oikeasta kohdasta taivuttaminen onnistuu parhaiten, kun painelet taivutuslinjaan vaikka pyöreäpäisellä pöytäveitsellä "esitaivutusjäljen". Nurkat teipataan kasaan maalarinteipillä tai pakettiteipillä. Pakettiteippi tosin ei ole yhtä hyvä tarttumapinta liimalle laatikkoa päällystäessä. Lopullisesti saumakohdat vahvistaa laatikon päällystäminen paperilla tai kankaalla.

Jos haluat tehdä ison laatikon, eikä käytössä ole tarpeeksi suurta yhtenäistä pahvinpalaa, voit rakennella pohjan/kannen, kyljet ja päädyt erillisistä suorakulmaisista kappaleista. Tukevuuden kannalta on tietysti paras, jos laatikon pohja ja kyljet (tai pohja ja päädyt) ovat samaa kappaletta.

Sopivan kokoiset valmiit laatikot kannattaa käyttää hyväksi. Esim. tietyt Anttilan postimyyntilaatikot ovat täsmälleen sopivia sängynaluslaatikoksi, kun leikkaat kansipalat irti ja teet laatikolle uuden kannen. Valmiita, tukevia pahvilaatikoita voi leikata matalammiksi, lyhentää, jne.Joulukoristelaatikoita

Kun teet valmiiseen laatikkoon kantta, ota huomioon, että kannen pitää olla isompi kuin laatikon pohjan, koska kannen reunan pitää tietenkin ylettyä laatikon reunan ympäri, jotta laatikko menee kiinni. Piirrä siis kantta varten pahville laatikon pohjan ääriviivat (suuaukko on huterampi malli piirtäessä, koska laidat taipuvat herkästi sisäänpäin) ja tarkasta viivottimella, että ne ovat kaikilta reunoilta melko tarkasti materiaalin paksuuden verran isommat kuin laatikon suuaukon mitat. Piirrä sitten kannen reunoihin suorakulmaiset kyljet ja yhtä leveät päädyt, leikkaa "risti" irti ja kokoa maalarinteipillä.





Kysyttävää?



Laatikoiden ja putkiloiden päällystäminen

Maalattu Pringles-purkkiPäällystetään nyt ensin Pringles-putkilo kankaalla (tai lahjapaperilla/hyllypaperilla/tapetilla). Putkilon omat painatukset ovat sen verran jämerän väriset, että ne kannattaa peittää maalaamalla, jos päällystämiseen käytettävä kangas on vaaleaa ja/tai ohutta. Minä käytän pohjamaalaukseen halpaa vesiliukoista seinämaalia, jota voi ostaa pienissä kokeilupurkeissa (esim. Biltemasta). Maalamisen jälkeen voit sitten päättää, päällystätkö putkilon näiden ohjeiden mukaan vai taipuuko projekti decoupagen puolelle - nättiä jälkeä kun saa myös paperista leikatuilla kuvilla ja vesiliukoisella lakalla. Serviettitekniikka on myös hyvä vaihtoehto. Itse käytän tavallista kotimaista sisälakkaa niin huonekaluihin kuin askarteluunkin. Näin siitä yksinkertaisesta syystä, että litran purkki sisälakkaa maksaa keskimäärin saman verran kuin 100 ml oikeata decoupage-lakkaa.

Putkilon päällystäminen kuva 1Takaisin päällystämisasiaan: Liimaksi sopii valkoinen, vesiliukoinen yleisliima, koska se kiinnittää kankaan tai paperin riittävän tehokkaasti ja valkoisen värin avulla on helppo nähdä, mihin sitä on ehtinyt jo levittää ja kuinka paljon. Liiman levittämiseen aivan ehdottoman hyvä apuväline on käytöstä poistettu muovikortti. Plussa-, bonus-, etu-, kanta-asiakas- tai jäsenkortti, kaikki käy! Pahvinpalakin toki käy liimalastaksi, mutta se pehmenee kostuessaan, eikä sitä voi välillä pestä.

Putkilon päällystäminen kuva 2Leikkaa seuraavaksi kankaasta tai paperista sopivan kokoinen pala. Varmista, että se leveys riittää putkilon ympäri ja päällekkäinmenovaraa on 0,5 - 1 cm. Pursota liimaa reilu nauha putkilon päälle ja levitä se muovikortilla mahdollisimman tasaisesti noin 5 cm leveydelle. Liimaa ei kannata lotrata liikaa, koska se voi tihkua kankaan läpi ja jättää päällipuolelle ikävät, kiiltävät jäljet. Liian vähäinen liimamäärä puolestaan saa aikaan kupruja kankaan pintaan. Kuvassa oleva määrä liimaa on kyllä tupla-annos, puolet tuosta paksuudesta riittää hyvin. No, näkyypähän paremmin kuvassa.

Putkilon päällystäminen kuva 3Paina putkilo kankaan päälle mahdollisimman suoraan, rullaa liimapinta kiinni kankaaseen pöytää vasten ja silitä kangas kädellä sileäksi. Katso, että ylä- ja alareuna asettuvat kohdalleen. Jos kangas ei olekaan ihan oikean kokoinen, vaan menee toisesta reunasta hieman yli, se kannattaa tasata lopuksi terävillä saksilla ennen liiman kuivumista.


Putkilon päällystäminen kuva 4Lisää liimaa, levitä tasaisesti putkilon pintaan, rullaa putkilo kiinni kankaaseen. Ennen viimeisen pätkän kiinnittämistä laita liimaa suoraan kankaan reunaan ja tasoita tämäkin liimakerros sopivaksi muovikortilla, ettei se tursua ikävästi näkyviin.




Putkilon päällystäminen kuva 5Jos ylä- tai alareuna jää häiritsevän epätasaiseksi, lopputulosta voi paikata koristenauhalla tai muulla koristelulla.

Laatikon päällystäminen sujuu muuten samalla tavalla , mutta nurkkien liimaamisessa on pari niksiä, jotka lisään tähän joskus myöhemmin, jahka saan aikaiseksi.




Pahvilaatikko päällystetään samalla tavalla joko kokonaan tai alla olevien kuvien mukaisesti osittain.

Keskimmäisessä kuvassa räikeänvärinen Jäätelöauton jäätelölaatikko on saanut pintaansa ensimmäisen maalikerroksen (Bilteman seinämaalia taas kerran), kolmannessa kuvassa maalaus on viimeistelty liimaamalla kanteen pala kangasta.

Lahjalaatikon tekeminen kuva 1Lahjalaatikon tekeminen kuva 2Lahjalaatikon tekeminen kuva 3


Kysyttävää?



Paperipinnan lakkaaminen


Perinteinen, Italiasta peräisin oleva decoupage on suomeksi sanottuna paperin lakkaamista. Paperista leikattu painokuva kiinnitetään puupohjaan, vaikkapa kaapinoveen, lakalla "liimaamalla" ja päälle levitetään lakkaa kerros toisensa jälkeen, kunnes paperisen kuvan ääriviivat eivät sormin sivelemällä erotu täysin tasaisesta lakkapinnasta. Serviettiaskartelu on saman idean "kevytversio".

Jos ja kun ryhdyt paperin pintaa lakkaamaan (vaikkapa paperilla päällystettyä pahvilaatikkoa), tässä on joitakin huomioon otettavia asioita:

  • Paperihan on käytännöllisesti katsoen puuta eli puukuitua, johon on lisätty joitain liimamaisia sideaineita ja mahdollisesti väriaineita joko suoraan selluloosamassan sisään tai painovärinä sen pintaan. Mielestäni tästä seuraa loogisesti, että paperin lakkaamiseen voi hyvinkin käyttää samaa lakkaa kuin puisen esineen pintakäsittelyyn.

  • Paperi on myös tunnetusti kostuessaan kupruilevaa ja helposti repeilevää (tämän huomaa jo liimaus/liisteröintivaiheessa), mikä varmaan kannattaa ottaa huomioon. Vesiliukoisessa lakassa  -  samoin kuin liimassa  -  kun on paljon vettä. Itse laittaisin ensimmäiseksi melko ohuen kerroksen lakkaa ja antaisin kuivua kunnolla. Tämän jälkeen pinta ei enää ime lakan kosteutta niin paljon ja seuraava kerros voi olla jo vähän paksumpi.

  • Rautakaupasta kannattaa myös kysäistä vinkkiä joskus kun siellä ei ole ruuhkaa. Eri lakat varmaankin soveltuvat tähän tarkoitukseen eri tavoin ja niistä tulee eri tavalla joustavia tai kovia pintoja sen mukaan, mitä on hakemassa. Kova pinta voi iän myötä alkaa murtua ("krakleeraantua") ja hilseillä, joustava taas voi alkaa kupruilla ja kesiä ilmankosteuden muuttuessa.

Kevyitä säilytyslaatikoita on näppärä valmistaa pakkauspahvista, mutta taitojen kehittyessä ja sopivien työskentelymahdollisuuksien löytyessä laatikoita voisi tehdä myös ohuesta vanerista. Silloin niiden paperilla ja lakalla pinnoittaminen meneekin jo aidon italialaisen decoupagen puolelle!


Kysyttävää?


Hernepussit

Hernepusseja

Lahjaideat-sivulla kerrotaan, miksi hernepussi on erinomainen lelulahja erityisesti lapsiperheelle. Tässä vinkkejä hernepussien ompelemiseen.

Kuvan pussit on valmistettu ulkoiluvaatekankaiden jämätilkuista. Täytteenä on kokonaisia ohrasuurimoita. Muita oivallisia täytemateriaaleja voisivat olla kuivatut herneet ja puuroriisi.

Hernepussin oikea koko on makuasia, mutta noin 12 x 12 cm on minun mielestäni aika passeli. Leikkaa tätä varten pahvista tasasivuinen neliö (noin 13 x 13 cm saumanvaroineen), jonka avulla on helppo piirtää leikattavien palojen ääriviivat tilkuille.

Jos olet tekemässä settiä olohuonepetankin pelaamista varten, kullekin pelaajalle on tehtävä 3 kpl samanvärisiä ja -kokoisia hernepusseja + koko peliä varten 1 snadi-pussi. Huomaa, että samanväristen pussien tulee olla täsmällleen saman painoisia keskenään!

Jos olet tekemässä settiä parkettilattia-curlingia varten, kukin joukkue tarvitsee 8 samanlaista heittopussia.

Ompele palat yhteen oikeat puolet vastakkain suoralla ompeleella, lyhyellä pistonpituudella (esim. 1,5 - 2). Reunoja ei välttämättä tarvitse huolitella siksakilla. Muista jättää täyttöaukko!

Hernepussien ompeleminen

Kun käännät pussit oikein päin täyttöaukon kautta, reunoja ei kannata nyppiä auki aivan viimeiseen tikkiin saakka. Pussin nurkat kestävät näin paremmin kulutusta.

OhraryynipakettiTäyttämistä varten kannattaa pyöräyttää paperinen kartionmuotoinen "truutta", jolla täyttäminen käy kätevästi. Näiden pussien täytteenä on 2,5 dl kokonaisia ohrasuurimoita. Kahdesta kilon paketista (hinta noin 1,30 e/pkt) tulee siis noin 10 valmista pussia.

Lelu on siis elinkaarensa loppupäässä suurimmaksi osaksi biohajoava. Sopivilla materiaalivalinnoilla siitä voi myös tehdä täysin luomutuotteen ja/tai suosia Reilua Kauppaa.


Ompele lopuksi täyttöaukko huolellisesti kiinni. Valmis!

Hernepussit

VINKKI 1:
Katso myös Kangaskasan värikkäät hernepussit (blogimerkinnän lopussa), jotka on tehty kaksikerroksisina puuvillakankaasta sekä ja Tiinan applikoidut hernepussit, jotka ovat käsittämättömän sieviä.
Voiko hernepussi olla hienompi kuin nämä ovat?

VINKKI 2:
Googlaa huviksesi, mitä hernepussit nettikaupoissa maksavat.
Löydätkö yhtään kauppaa, jossa yksittäisen hernepussin hinta olisi alle 5 euroa/kpl? Sen halvemmalla näitä ei käsityöläisen kannata myydä. Lahjaksi annettu muutamankin pussin setti on siis arvokas lahja!

Kysyttävää?