JULKAISEMINEN

Nyt sinulla on kotisivu ja mahdollisesti sillä alasivuja. Ne ovat kaikki koneesi kovalevyllä (tai muistitikulla) hakemistossa "NN" eikä niitä kukaan sieltä osaa eikä edes saa tulla hakemaan. Ne pitää siis julkaista eli laittaa saataville nettiin, jos haluat että niitä pääsevät muutkin lukemaan.

Sivujen julkaisemista varten on olemassa ilmaisia netti/webbihotelleja, eli joku tarjoaa sinulle ja muille ilmaista kotisivutilaa. Tällöin kotisivujesi osoite on todella pitkä, ruma ja kömpelö luetella esim. puhelimessa, eikä vastapuoli sitä yleensä saa kirjoitettua oikein ensimmäisellä yrittämällä  -  mutta onhan se kuitenkin ilmainen!

Jos kyse on muista kuin yksityisistä tai todella pienen yhdistyksen vaatimattomista "pikkusivuista", kannattaa hankkia itselleen maksullinen webbihotellipaikka. Hinnat vaihtelevat erittäin edullisesta törkeään hinnoitteluun (esim. 5e/kk - 70 e/kk).

Yleensä kannattaa kuulostella suosituksia ja valita keskihintainen (esim. 45-60 e/vuosi) palveluntarjoaja, jolta varmasti saa suomenkielistä palvelua kohtuullisessa ajassa. Hakukoneesta löytyy sadoittain ellei tuhansittain webbihotelleja hakusanalla "edullinen webbihotelli" tms.

Huomaa, että erilaiset yrityshakemistot ynnä muut eivät ole webbihotelleja, eikä niissä oleva merkintä yrityksen tai yhteisön yhteystiedoista ole "yrityksen kotisivu".

Melko hyvä vihje palveluntarjoajan eli webbihotellin toimivuudesta on se, että heidän sivuiltaan löytyy erilaisia palvelupaketteja, joista löytyy selkeästi tieto mitä paketti sisältää ja paljonko se maksaa. Näillä on yleensä myös selkeät ohjesivut hotelliasiakkailleen.

Keskivertoisen hyvä henkilökohtainen asiakaspalvelu tarkoittaa suunnilleen sitä, että saat sähköpostitse tekemiisi kysymyksiin kohteliaat vastaukset yhden tai kahden päivän kuluessa ja palveluntarjoajan hotelli pysyy pystyssä (eli kävijät pääsevät sivuillesi) vähintään 99,5% ajasta.

Jos haluat itsellesi oman domain-osoitteen (esimerkiksi www.NNkotisivut.fi, tai www.NNkotisivut.net., com, org. jne), kunnollinen webbihotellipalvelun tarjoaja tekee domain-nimen rekisteröinnin puolestasi  -  pientä korvausta vastaan, tietenkin. Voit toki itsekin rekisteröidä domain-nimen itsellesi Viestintäviraston sivuilta löytyvien ohjeiden mukaan.

Kun olet tehnyt sopimuksen nettihotellin kanssa, voit siirtää kotivusihakemistosi sisällön palveluntarjoajan ohjeiden mukaisesti webbihotellin palvelimelle. Siirto tapahtuu joko tietokoneesi käyttöjärjestelmän omalla ftp-tiedonsiirrolla tai jollakin tiedonsiirto/julkaisuohjelmalla. Näitäkin on olemassa pilvin pimein, mutta yksi perusmalli jolla pääsee liikkeelle on esim. ilmainen FileZilla.

SIVUJESI KOHTALO NETISSÄ

Jos ja kun kaikki meni tähän saakka hyvin, olet oppinut hirmuisen määrän uusia asioita ohjelmien imuroimisesta netistä kotikoneelle, tiedonsiirrosta, html-koodista, kuvankäsittelystä jne. ja kotisivusi ovat nyt netissä kaikkien nähtävillä.

Hakukoneet hoksaavat sivusi muutaman viikon kuluessa niiden julkaisemisesta. Hakukoneita voi koettaa kiirehtiä ilmoittamalla niille sivuistasi eli rekisteröimällä uudet sivut hakukoneiden tietoon. Ei siitä haittaakaan ole, jos ei välttämättä paljon hyötyäkään.

TÄRKEÄ HUOMAUTUS: Älä haksahda kotisivujasi mainostaaksesi mihinkään puhelimitse kaupattaviin yrityshakemistoihin, numeropalveluihin tms. ÄLÄ edes vahingossa!

Ne eivät ole ilmaisia, eivätkä koskaan sitä, mitä puhelimessa on annettu ymmärtää. Hintaa tulee vähintäänkin monta sataa euroa vuositasolla.

Jos olet jo tullut huijatuksi, ota yhteyttä muihin huijattuihin ja tee oma rikosilmoituksesi muiden jatkoksi! Ole ystävällinen ja levitä tietoa asiasta, jotta moinen toiminta loppuisi. Jokainen linkitys esim. edellämainittuun osoitteeseen auttaa. Kiitos avustasi!


MISSÄ NE KÄVIJÄT OVAT?

Sitten se suuri kysymys: Miksi ihmeessä kukaan olisi kiinnostunut sivuistasi, kun netistä löytyy entuudestaan miljardeja muitakin sivuja?

Hakukoneet arvelevat, että jos muilta sivuilta johtaa linkkejä sinun sivujesi sisältöön, sinun sivuillasi voi olla jotain hyödyllistä ja hakukoneenkin kannattaa tarjota niitä hakutuloksissaan. Jos sivuillasi ei ole muuta sisältöä kuin firman nimi ja osoite, niin tuskin se ketään erityisesti innostaa linkittämään. Laita siis sivuille sellaista sisältöä, joka saattaisi kävijöitä kiinnostaa.

Webbihotellipakettiin kuuluu yleensä statistiikka, jolla voit seurata kävijämäärien kehitystä, katsoa, mistä sivuillesi on linkitetty, mitä sivuja on innokkaimmin luettu, kauanko kävijät ovat sivuillasi viipyneet jne. Käytä näitä tietoja hyväksi ja lisää sivuillesi sellaista hyödyllistä sisältöä (= tekstiä) josta kävijät ovat kiinnostuneet. Mitä enemmän annat hyötyä kävijälle, sitä suositummat sivuistasi tulee. Tekstimäärän kasvaessa sivusi pulpahtavat esiin yhä useamman eri hakusanan yhteydessä ja sitä useampi muu sivusto linkittää sinun sivuillesi.  Silloin tällöin kannattaa itsekin etsiä omia sivujaan erilaisilla hakusanoilla ja katsoa, millaisissa yhteyksissä ne tulevat esiin.

Tarvitset: Puhelinluettelon/sanomalehtiä/paperisäkkiä, sakset, vesiliukoista liimaa (tai jotain liimaa nyt ylipäätänsä), sumutuspullon ja lieriön muotoisen kappaleen (esim. Pringles-purkki, lasipurkki). Alussa saatat tarvita maalarinteippiä.

1. Revi tai viillä puhelinluettelon sivut irti mahdollisimman kokonaisina. Leikkaa repaleinen reuna suoraksi. Taita kukin sivu pituussuunnassa kahtia ja leikkaa halki kahdeksi saman kokoiseksi suorakulmaiseksi suikaleeksi. Viistoa suikaleiden päät noin 45 asteen kulmassa (ks. kuva). Kulman asteluvulla ei ole sinänsä väliä, mutta helpotat omaa elämääsi, kun teet teet viisteen kaikkiin palasiin samassa kulmassa. Jos liität suikaleet toisiinsa ilman viistettä, punottavaan lankaan tulee liitoskohtiin komeita möttejä (makuasia, haittaako se) ja naru katkeaa helpommin liitoskohdan molemmin puolin, eli hermot menee punoessa.





2. Liimaa viisi viistottua suikaletta peräkkäin siten, että paperit menevät liitoskohdassa noin 0,5 - 1 cm päällekkäin. Yritä saada pitkät sivut mahdollisimman suoriksi toisiinsa nähden, eli tehdä paloista yksi pitkä suikale eikä yksi pitkä kiemura.

Viisi palasta muodostaa noin metrin pätkän valmista narua. Pidempää pätkää on vaikea punoa, lyhyempi on turhan lyhyt. Noin metrin mittaiset pätkät ovat myös kaikkein kätevimpiä esim. kudontakehikkoa käyttäessä.

Liimaksi käy hyvin vedellä laimennettu (vaikkapa puolet ja puolet) vesiliukoinen yleis- tai askarteluliima. Liisteri voisi olla hyvä ratkaisu, jos sellaista sattuu kaapinnurkasta löytymään. Liimapuikkoakin voi käyttää, mutta itse en tykkää niiden liima-muovijäte - suhteesta.


3. Anna liiman kuivahtaa hetki ja puristele kasaamasi pitkä suikale nyrkeissäsi ryppyyn  sen pituussuunnassa. Sumuta paperin pintaan kevyesti vettä. Älä lotraa, tarkoitus on vain pehmentää paperia hiukan, ei saada sitä vettymään. Liian märkä paperi repeää punoessa.

4. Istu tuolille ja laita rypistetyn, hieman kostutetun suikaleen toinen pää isovarpaan alle lattiaa vasten. Varaa käden ulottuville jokin kevyt, lieriön muotoinen esine. Voit kokeilla isovarvasta hienostuneempiakin tapoja toisen pään kiinni pitämiseen, mutta isovarvas on ehdottomasti toimivin.

5. Ala kiertää (eli punoa) suikaletta sormien välissä. Muista pitää suikale suorana eli pienessä jännityksessä varpaan ja sormien välillä, muuten se menee kiertyessään hankalaan säkkyrään.
Kun suikale alkaa näyttää narulta, pidä yläpäästä toisella kädellä kiinni ja pyörittele narua toisen käden sormien välissä ylhäältä alaspäin suuntautuvin liikkein niin, että kierteet tasoittuvat narun pintaan. Tämä on tavallaan paperinarun kehräämistä. Jatka kiertämistä, kunnes naru tuntuu sopivan tiukkaan kierretyltä. Älä päästä narua löystymään pituussuunnassa - sitä säkkyrää et välttämättä ihan äkkiä oikaisekaan!

6. Ota lieriön muotoinen esine (vaikkapa Pringles-purkki) ja kierrä naru yläpäästä alkaen sen ympärille. Muista pitää naru koko ajan pienessä jännityksessä, ettei se pääse säkkyrälle. Voin kiinnittää narun alku- ja loppupään lieriön pintaan maalarinteipillä, mutta vähemmällä sähläämisellä pääset, kun opettelet kiinnittämään narun päät työntämällä ne narun omien kieppien alle kuivumisen ajaksi (vrt. ideaalisiteen kiinnittäminen työntämällä siteen pää edellisen kerroksen alle).

7.  Aseta lieriö naruineen kuivumaan. Narua voi vielä tässä vaiheessa kostuttaa sumutuspullolla, jotta se kuivuessaan asettuu hyvin uuteen muotoonsa. Kuivata paperinaru mahdollisimman nopeasti vaikkapa ikkunalaudalla lämpöpatterin yläpuolella. Yleensä se on jo seuraavana päivänä valmista käytettäväksi.

Sanomalehtipaperin ja paperisäkkien kanssa toimitaan samoin, mutta ne kestävät eri tavalla kostuttamista ja niistä saa erilaisia suikaleita. Paperisäkki eli ns. voimapaperi kestää hienosti kastelemisen ja sen voi suikaloida noin 3-4 sentin levyisiksi pitkiksi suikaleiksi. Sanomalehtipaperi puolestaan ei kovin hyvin vettä kestä, mutta yhdestä aukeamasta saa vaakasuunnassa neljä tai viisi pitkää suikaletta, jolloin yhteen narunpätkään tulee vain yksi liitoskohta.

Narun kiertämiseen voi alkaa kehitellä hienoja systeemejä, esim. porakonevirityksiä, mutta tosiasia on, että märkää paperia on parasta kiertää sähkömoottoria hellävaraisemmin menetelmin. Vaikka kone tekisi kiertämisen, sormia tarvitaan silti viimeistelyyn. Kotitekoisen paperinarun valmistus on siis eräänlaista paperinkehräystä - sormin ja varpain.

  

Kudontakehys paperinarulle

Laatikon tekemisen perusperiaatteet on esitetty niin hienosti Vihreä Rouvan sivuilla (ks. rasian tekeminen), että ne kannatta opetella sieltä.

Kun käytät tukevaa eli paksua pahvia tai aaltopahvia, pitää materiaalin paksuus ottaa huomioon suunnittelussa. Reunaa ei voi taittaa hienosti kahteen kertaan, vaan se tulee huoliteltua päällystämällä. Itse leikkaan suorakaiteen muotoisen aaltopahvin kulmista kokonaan pois tasaneliön muotoiset kappaleet, jolloin laatikkopala on muodoltaan kuin ensiapukaapin risti, jossa kaikki sakarat ovat yhtä pitkät. Ristin keskusta on laatikon pohja. Ristiä venyttämällä pohjasta tulee suorakaiteen muotoinen, mutta sakarat on syytä pitää edelleen yhtä pitkinä, muuten jokin laita on muita korkeampi.

Leikkaamiseen eivät yleensä mitkään sakset riitä, sillä ne repivät aaltopahvin leikkausreunan epätasaiseksi. Parempi vaihtoehto on matto- tai askarteluveitsi ja metallinen viivotin. Muovinen viivotin tuppaa muuttumaan kieroksi, kun veitsi väkisinkin leikkaa sen reunasta suikaleita. Alle kannattaa varata puinen leikkuulaita tai vastaava.

Paksua aaltopahvia ei kannata yrittää leikata yhdellä vedolla, vaan useilla samansuuntaisilla pitkillä vedoilla, jotka leikkaavat pahvin rakennetta kerroksen toisensa jälkeen. Jos veitsen terä ei meinaa millään ylettyä pahvin läpi leikkuualustaan saakka, käännä pahvi suosiolla toisinpäin ja vedä viimeinen viilto siltä puolelta.

Oikeasta kohdasta taivuttaminen onnistuu parhaiten, kun painelet taivutuslinjaan vaikka pyöreäpäisellä pöytäveitsellä "esitaivutusjäljen". Nurkat teipataan kasaan maalarinteipillä tai pakettiteipillä. Pakettiteippi tosin ei ole yhtä hyvä tarttumapinta liimalle laatikkoa päällystäessä. Lopullisesti saumakohdat vahvistaa laatikon päällystäminen paperilla tai kankaalla.

Jos haluat tehdä ison laatikon, eikä käytössä ole tarpeeksi suurta yhtenäistä pahvinpalaa, voit rakennella pohjan/kannen, kyljet ja päädyt erillisistä suorakulmaisista kappaleista. Tukevuuden kannalta on tietysti paras, jos laatikon pohja ja kyljet (tai pohja ja päädyt) ovat samaa kappaletta.

Sopivan kokoiset valmiit laatikot kannattaa käyttää hyväksi. Esim. tietyt Anttilan postimyyntilaatikot ovat täsmälleen sopivia sängynaluslaatikoksi, kun leikkaat kansipalat irti ja teet laatikolle uuden kannen. Valmiita, tukevia pahvilaatikoita voi leikata matalammiksi, lyhentää, jne.

Kun teet valmiiseen laatikkoon kantta, ota huomioon, että kannen pitää olla isompi kuin laatikon pohjan, koska kannen reunan pitää tietenkin ylettyä laatikon reunan ympäri, jotta laatikko menee kiinni. Piirrä siis kantta varten pahville laatikon pohjan ääriviivat (suuaukko on huterampi malli piirtäessä, koska laidat taipuvat herkästi sisäänpäin) ja tarkasta viivottimella, että ne ovat kaikilta reunoilta melko tarkasti materiaalin paksuuden verran isommat kuin laatikon suuaukon mitat. Piirrä sitten kannen reunoihin suorakulmaiset kyljet ja yhtä leveät päädyt, leikkaa "risti" irti ja kokoa maalarinteipillä.