Perhosefektin kierrätys- ja ekoilusivut

Virkkaus & neulonta

kierrätys- ja ekoilusivut.
Tervetuloa penkomaan!

Logoa klikkaamalla paluu etusivulle.

Tämä sivu viimeksi päivitetty

9.1.2010

Pallon virkkaaminen
Virkattu lumihiutale (sijainti: Jouluaskartelusivu)
Virkattu tähti (sijainti: Jouluaskartelusivu)
Virkkauksen kovettaminen sokerilla
Neulo kauluri lapselle
Virkatut jumppatossut
Kirjoneulontaa laiskoille ja tumpeloille
Omaa hapsulankaa neuleisiin (Toisin sanoen Trassel-langan piraattikopio kotikonstein)

Joulupallo joulupakettien lahjanarusta

Nappaa vaivihkaa lahjanarut talteen, kun paketteja avataan. Tukevasti kasassa pysyvät kauniit ruusukkeet ja muut koristukset tietenkin kannattaa käyttää sellaisinaan uudelleen paketin päällä. Muista, että tavallinen lahjapaperi värikkäine painatuksineen ja teipinpaloineen ei ole tervetullutta sanomalehtipaperin keräyslaatikkoon, vaan kuuluu sekajätteisiin tai takan sytykkeisiin.

Avaa lahjanarujen solmut ja ota esiin kolmosen tai nelosen virkkuukoukku. Alla on pallon ohje ja joitakin kuvia työn edistymisestä.

Aloituskiekko: Virkkaa narusta kolme ketjusilmukkaa. Tee ketjun ensimmäiseen silmukkaan kolme kiinteää silmukkaa.

Seuraavan ketjusilmukan paikantaminen on tämän jälkeen melko hankalaa, joten tökkää koukku silmämääräisesti sopivalta näyttävään koloseen ja tee siihen kaksi kiinteää silmukkaa (=ks). Samoin seuraavaan ketjusilmukkaan (tai arviolta oikeaan silmukkaan). Narusta alkaa muotoutua kiekko. Virkkaa ensimmäiseen kiinteään silmukkaan (niitähän tuli tehtyä yhteensä seitsemän) kaksi ks, samoin kaikkiin seuraaviin, kunnes olet tehnyt täyden kierroksen. Ylimmässä kerroksessa on nyt arviolta 14 ks. (Isompi pallo: Tee seuraavalla kierroksella joka toiseen kiinteään silmukkaan kaksi ks, joka toiseen yksi ks.)

Kyljet: Tee seuraavat kolme kerrosta lisäilemättä eli yksi ks kunkin kiinteän silmukan päälle. Kiekko alkaa alkaa kipristyä palloksi. En todennäköisesti enää tiedä mistä kerros alkaa, mutta ei hätää. Kun työn korkeus on silmämääräisesti suunnilleen sama kuin pallon halkaisija, voit aloittaa kaventamisen.

Kaventaminen: Tee tavallinen kiinteä silmukka, mutta "unohda" vetää viimeinen lenkki kahden koukulla olevan lenkin läpi. Tee seuraava kiinteä silmukka ja vedä nyt lenkki kaikkien kolmen koukulla olevan silmukan läpi. Kavennus on valmis! Toista, kunnes pallo umpeutuu.

Jos ja kun yksi narunpätkä loppuu kesken, vedä narun häntä kiinteän silmukan läpi ja jatka seuraavalla narunpätkällä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Pieni pallo pysyy muodossaan ilman täytteitäkin, mutta isompaan voit laittaa ennen kaventamista täytteeksi pumpulia, paperitollon tai vanua - mitä sopivaa, kevyttä ainetta nyt sattuu käsillä olemaan. Pallosta tulee isompi, kun teet aloituskiekosta isomman.

HUOMAA TÄMÄ: Samalla tekniikalla voit tehdä palloja mistä tahansa materiaalista, jota pystyy virkkuukoukulla virkkaamaan. Kokeile vaikka purkulangasta virkattuja palloja, jotka voit kirjailla neulalla ja langalla. Tai suikaloi muovipussia ja koristele valmis pallo strasseilla ja kimalteella.

Pallo Euroshopper-pakastehernepussista

Virkkauksen kovettaminen sokerilla

Tällä ohjeella virkkauksesta tulee aivan kova koppura, mikä sopii erilaisiin virkattuihin koriste-esineisiin ja kulhoihin. Kevyempi tärkkäys vaikkapa vaatteiden kauluksiin tai pöytäliinoihin onnistuu oikealla pyykkitärkillä, perunajauhotärkkäyksellä tai laimeampaa sokerilientä käyttäen.

Sokeria käyttäessäsi ota huomioon, että laimealla sokeriliemellä tärkätty tekstiili "rapistuu" taipuessaan, eli taitoskohdasta voi alkaa varista sokeripölyä ja taitoskohdan väri saattaa samalla muuttua vaaleaksi. Tällä ohjeella tosikovaksi kovetettu työ sen sijaan kestää melkein mitä tahansa - vesipesua lukuunottamatta.

Ohje:

1. Kuumenna tilkka vettä (esim. vajaa desilitra) kattilassa hellalla tai isossa mukissa mikroaaltouunissa. 2. Lisää sokeria ja sekoita lusikalla niin, että kiteet sulavat lämpimään nesteeseen. Liemi lienee sopivaa, kun se on niin paksua, ettei sokeria enää liukene enempää, vaan muutama viimeinen sokerikide jää astian pohjalle vaikka kuinka sekoittelet. 3. Odota sen verran, että sokeriliemi jäähtyy hieman.
4. Painele (kuiva) virkattu juttu nesteeseen niin että se kastuu kunnolla kokonaan eli vaihtaa kokonaan väriä. 5. Poista liika sokeriliemi virkkuusta nyrkin sisällä puristelemalla. Tämän vuoksi liemen pitää olla lämmintä, ei kuumaa. Aijaijai: se on aina tässä kohdassa liian kuumaa! Älä purista aivan kuivaksi, mutta älä jätä valuvaksikaan.
6. Asettele virkkaus muotin päälle, esim. nurinpäin käännetyn kulhon tai muun astian päälle. Jos teet litteää esinettä, pingota se nuppineuloilla pahvin päälle. Leivinpaperi tai muovikelmu estää esinettä tarttumasta pahviin kuivuessaan.
7. Anna virkkauksen kuivua pari, kolme päivää ja irrota se sitten keittiöveitsen avulla muotistaan. Parantele halutessasi liimalla ja hileillä, spraymaalilla tms. Jos et käytä koristeluun mitään ihmeellisiä aineita, virkattu esine palautuu takaisin entiseen olotilaansa pelkällä vesipesulla. Eikä haittaa, vaikka lapset imeskelevät makeanhimossaan kaikki virkatut koriste-esineet (kuten meillä tapahtui). Nällätyt mytyt voi pestä ja kovettaa uudelleen.
Lopputulos pari päivän kuivatuksen jälkeen oli tällainen. Kori on vielä hieman lerppuva, mutta kovettuu lopullisesti muutamassa päivässä. Varaa siis noin viikko kuivatukseen, jos aiot antaa sokerilla kovetettuja esineitä lahjaksi.

Neulo kauluri lapselle

Aina välillä joku huhuilee ohjetta neulottuun kauluriin. Tässä simppeli malli, joka parhaimmillaan valmistuu yhdessä illassa.

Mittaa lapsen pään ympärys.
Tee mallitilkku, eli luo sen verran silmukoita, että saat kudottua hieman yli 10 cm leveän tilkun. Neulo suoraa neuletta vähintään 5 cm, ota silmukat pois puikolta. Aseta viivotin tai mittanauha keskelle mallitilkkua ja laske, montako silmukkaa on 10 cm matkalla. Älä venytä mallitilkkua mitatessa!
Laske tarvittava silmukkamäärä näin: Pään ympärys jaettuna kymmenellä kerrottuna tiheydellä, eli sillä luvulla, jonka sait kohdassa 2. Esim. 48 cm / 10 = 4,8 joka kerrotaan tiheydellä 20 silmukkaa kymmenellä sentillä eli 4,8 * 20 = 96 silmukkaa.
Luo tarvittava määrä silmukoita ja neulo joustinta noin 15-20 cm. Joustin voi olla esim. 1oikein1nurin tai 2oikein2nurin.
Neulo muutama kerros sileää neuletta.
Jaa silmukat puoliksi ja jatka vain toisella puolikkaalla neuloen muutama kerros sileää neuletta. Tässä kohdassa voit harkita sileän neuleen sijaan korinpohjaa, helmineuletta tms. kuviota, sillä sileä neule tuppaa nimestään huolimatta käpristymään reunoistaan.
Aloita kaventaminen molemmissa reunoissa joka toisella kerroksella, kunnes sileää neuletta on noin 10-15 cm joustinneuleen reunasta mitattuna. Tästä tulee niskalappu.
Päättele käyttämäsi silmukat ja jatka toisen puolikkaan silmukoilla.
Neulo sileää neuletta jäljellä olevilla silmukoilla muutama kerros ja sitten vielä saman verran lisää. Tästä tulee etukappale rintaa lämmittämään, joten neuletta saa olla vähän pidempi pätkä.
Kun sileää neuletta (tai korinpohjaa, helmineuletta) on noin 15 cm joustinneuleen reunasta mitattuna, voit aloittaa kaventamisen molemmissa reunoissa joka toisella kerroksella.
Kun etukappale näyttää sopivan pituiselta, päättele jäljellä olevat silmukat.
Ompele joustinosa putkeksi, päättele langanpäät nurjalle.
Koska sileä neule pyrkii menemään reunoiltaan kippuraan, huolittele reuna kiinteillä ketjusilmukoilla. Pylväillä tehty piparkakkureunus hillitsee kipertymistä tehokkaasti, mutta on toki aika tyttömäisen näköinen, jos kauluri tulee pojalle.

Valmis!

Kipertymisen voi siis estää tekemällä helmineuletta tai korinpohjaa, kuten Katen kauniissa kaulureissa. Ohjetta voi myös muunnella mielin määrin, kuten Inka on tehnyt.

Toisenlaisen, kauniin ja käytännöllisen kaulurimallin löydät Muoriskan ohjesivuilta ja vielä yhden erilaisen Mustalanka-blogista. Kannattaa vilkaista niitäkin.

Keltainen kauluri pojalle

Virkatut jumppatossut

Jalkaan hyvin istuvat tanssi-/jumppatossut tulivat tiensä päähän ja purin ne kaavoiksi. Viereisestä kuvasta ilmenee tossujen rakenne, pohjallinen + hevosenkengän muotoinen tossuosa.

Samanlaisia tossuja voisi siis tehdä vaikkapa kaupasta ostetuista irtopohjallisista, mutta koska kaapista löytyy paljon eriväristä mokkaa ja nahkaa kirpparitakeista purettuna, päätin tehdä pohjallisetkin itse.

Tossunpohjat:

Lapset seisoivat mokkanahkatakista purettujen palojen päällä ja piirsin jalan kuvan mokkanahkaan. Leikkasin jalkapohjakuvion sen ääriviivoja hieman tyylitellen ja piirsin ensiksi leikatun avulla toisen jalan pohjallisen. Tossuista tulee sirommat, jos tyylittelet pohjallisen keskikohdasta (päkiän ja kantapään välinen alue) kapeammaksi kuin kuvissa.

Huomaa, että jalan ääriviivoja myöten piirrettyyn pohjalliseen pitää lisätä varpaiden kohdalle 1-1,5 cm käyntivara.

Tossunpohjat leikattuina

Päällekkäin asettamalla varmistin, että molempien jalkojen kuviot olivat saman muotoiset, mutta peilikuvat toisistaan.

Tämän olisi voinut myös tehdä piirtämällä jalan kuvan ensin pahville ja käyttämällä sitä kaavana molempiin pohjalappuihin.

Pahvikaavaa käyttäen on hyvä tarkastaa parin kuukauden välein, ovatko lasten kengät oikean kokoiset.

Virkattu päällinen:

1. Mittasin puretun tossunpäällisen sisäkaaren pituuden, joka tässä noin koon 27-28 tossussa oli 25 cm.

2. Virkkasin 25 pitkän ketjusilmukkajonon, tein päähän vielä 3 kjs ja tulin takaisin pylväillä.

3. Taitoin pylväillä virkatun "nauhan" kaksinkerroin ja merkitsin keskikohdan langanpätkällä. Tein keskikohdan molemmin puolin vielä kaksi merkkiä, 2 cm ja 4 cm päähän keskikohdasta. Yhteensä siis 5 kohdistusmerkkiä.

4. Kääntyessä virkkasin 3 kjs ja tein ensimmäisen pylvään edellisen kerroksen viimeisen pylvään päälle -> kappaleen leveys lisääntyy.
(Normaalisti pitäisi kerroksen ensimmäinen pylväs tehdä edellisen kerroksen toiseksi viimeiseen pylvääseen, jotta pylväsmäärä kerrosta kohti ei lisääntyisi.)

Tossujen päällisen virkkaaminen 2

5. Virkkasin normaalisti pylväitä ensimmäisen merkin kohdalle. Merkin kohdalla tein kolme pylvästä edellisen kerroksen pylväiden väliin. Sama juttu seuraavien neljän merkin kohdalla -> kappale taipuu hevosenkengän muotoon.

6. Rivin lopussa piti muistaa tehdä kaksi pylvästä viimeiseen pylvääseen ja sama juttu taas seuraavan rivin alussa: 3 kjs ja ensimmäinen pylväs edellisen kerroksen viimeisen pylvään päälle.

7. Jälleen merkin kohdalle tullessa tein kolme pylvästä keskimmäiseen edellisellä kerroksella samaan väliin tehdyistä pylväistä. Kerroksen päässä kääntyminen kuten ennenkin.

8. Tässä vaiheessa muistin, että pitää mitata pohjalapun ympärysmitta. Se oli 45 cm. Hevosenkengän ulkokaaresta siis pitää tulla 45 cm pitkä.

9. Neljännellä pylväskerroksella toimin merkkien kohdalla kuten ennenkin: kolme pylvästä keskimmäiseen edellisellä kerroksella samaan väliin tehdyistä pylväistä. Neljännen kerroksen yläreunalla oli mittaa 45 cm, joten päissä ei enää tämän jälkeen tarvinnut lisäillä -> ensimmäinen pylväs tästä eteenpäin edellisen kerroksen toiseksi viimeiseen pylvääseen.

10. Tein vielä kaksi pylväskerrosta lisäämättä mitään eli yksi pylväs kutakin edellisen kerroksen pylvästä kohti.

11. Hevosenkenkä oli valmis ommeltavaksi! Ensin takasauma käsin, sitten nuppineulaus ja ompelukoneella pohjallisen ympäri.

Valmis:

Sama valkoisena, kiinteillä silmukoilla pylväiden sijaan:

Neuleiden kirjonta neulalla ja langalla

Minulle tuotti aikoinaan kuvioneuleita tehdessä vaikeuksia kiertää värin vaihtuessa langat toisiinsa niin, ettei värien rajapintaan olisi syntynyt reikää. Toinen syy helpomman vaihtoehdon etsimiseen oli se, että kaksivärisestä kirjoneuleesta tulee aika paksu, kun jompikumpi lanka kulkee aina nurjalla puolella silloin kun toinen väri on käytössä. Jos käytössä on useampia värejä, niin taustalla kulkee sitten sitä enemmän lankoja.

Joskus takapuolelle jäävistä langoista tuppasi tulemaan liian pitkiä lenkkejä, joihin sitten jää pukiessa helposti sormi kiinni ja tulee vahingossa kiskaistua ruttuun koko vaivalla väkerretty kuvio. Tai sitten takana kulkeva lanka tuli liian kireälle ja se veti kirjoneuleen ihan haitarille jo alun alkaenkin... Huokaus.

Vastaus ongelmaan (siis neulontataitojen treenaamisen ohella) on neulalla ja langalla kirjaileminen neuleen silmukoita jäljittelevin pistoin. Alla on kuvasarja, josta toivottavasti selviää idea.

Tällä tekniikalla on kätevää kirjailla kuvioita tumppuihin, sukkiin tai puseroihin. Malliksi käy ruudukolle tehty virkkaus- tai ristipistomalli. Omia malleja on helppo suunnitella ruutupaperille rastittamalla.

Isompana pintana kuviosta tulee tietenkin jäykempi kuin oikeasti puikoilla neuloen tehdystä kuviosta, mutta hyvänä puolena on se, että nurjalle ei synny turhia lankalenkkejä ja kuvio kestää todella hyvin käyttöä ja konepesua. Alla on kuvat kahdesta tällä tekniikalla kirjotusta puserosta. Molemmat ovat käyneet läpi vähintään parikymmentä pesukertaa ja ovat edelleen käytössä.

Tanssijoiden ohje oli aikoinaan 1980-luvulla Sinä Minä -lehdessä (joten olen tehnyt sen joskus teini-iässä) ja koirankuva on jäljennetty Koiramme-lehdestä (joskus 1990-luvulla), suurennettu piirustikun avulla, rastitettu ruutupaperilla ikiomaksi mallipiirrokseksi ja toteutettu fammun eli isoäidin lahjoittamilla, kanavatöistä yli jääneillä villalanganpätkillä.

Omaa hapsulankaa neuleisiin

Arvauskilpailu! Mikä uutuuslanka on kyseessä?

Hapsulanka kuva 1

Auttaako lähikuva?

Hapsulankaa kuva 2

Oikea vastaus: En tiedä mitä lankaa tämä on, kun en ole tuolle vielä nimeä keksinyt.

Yllä kuvattuun kokeiluun on käytetty kaikkia epämääräisiä villalankojen pätkiä, joita on jäänyt yli ristipistotöistä sun muista.

Kympin puikoilla tämä testilanka käyttäytyy ihan kohtuullisesti. Hankalampiakin neulottavia on kohdalle sattunut ihan kaupasta ostettuna.

Hapsulanka kuva 3

Ja tässä tekotapa:

Hapsulanka kuva 4

Ei todellakaan vaikeata, jos näpertelystä tykkää. Pelkkiä virkattuja ketjusilmukoita ja nukkalankoja. Nukat leikkasin noin 3-4 cm pätkiksi ja laitoin niitä kaksi kerrallaan ketjusilmukoiden tielle eli virkkasin ketjusilmukan nukkapätkien keskikohdan yli ja väliin viisi ketjusilmukkaa ilman nukkaa. Väliin olisi voinut jättää pidemmänkin pätkän ketjusilmukoita. Silloin langasta neulottu pinta ei olisi niin paksusti pörröistä.

Huomaa, että hapsun yli kulkeva ketjusilmukka pitää vetää aivan hullun kireäksi, jotta hapsusta tulee kuvan mukainen sivusuuntaan törröttävä hapsu. Liian löysästi "sisäänvirkatut" hapsut eivät pysy paikoillaan kovin hyvin. Ne törröttävät molemmin puolin ketjua, eivätkä vain yhteen suuntaan.

Tässä vielä suikaleiksi leikatusta mesh-puserosta virkattua lankaa ja vieressä vertailun vuoksi aidosta (sikakalliista) Trassel-langasta kudottu kapea huivi.

Mesh-puserosta tehtyä lankaa 1

Itsetehdyistä mesh-hapsuista saisi enemmän Trassel-hapsujen näköisiä, kun jaksaisi leikata ne sulan muotoisiksi eli päistään suippeneviksi, eikä suorakulmioiksi kuten tässä.

Mesh-kankaan sijasta suikaloida voi vaikka sukkahousuja tai muovipusseja, jos intoa ja kärsivällisyyttä riittää.

Tässä vielä iänkaikkisen vanhoista 1980-luvun keinokuitulangoista tehtyä hapsulankaa:

Keltaista itsetehtyä hapsulankaa

Mihin hapsulankaa voi käyttää? Vaikkapa neuleiden kauluksiin, helmoihin ja hihansuihin, pipoihin, huiveihin, ovimattoihin...